MisMeNyOllaa

Otsikkomme mukaisesti olemme sanomassa Hei hei Istanbulille ja Turkille. Turkissa olemme viihtyneet hyvin sillä ihmiset ovat täällä avuliaita ja ystävällisiä. Yllättävän kylmät kevätpäivät hiukan laimensivat tunnelmaa, mutta tänään taas jo oli mukavan keväinen lämpötila.

Keramiikkaa löytyy jos jonkinlaista....ja väristä...

...ja meiltä taitaa puuttua keittiön lamppu...mikäköhän olisi nätein...

On taas tullut kierreltyä basaareja, kujia ja nähtävyyksiä. Jouni poikkesi Galata Kulesin tornissa ihastelemassa maisemia, sillalla on seurailtu satoja onkijoita ja kalaakin näyttää Bosphorin salmesta nousevan. Yksi paikallinen herkku täällä on “kalaburger/kalakebab” = Balik Ekmek (1,5-2 e).  Niitä myydään rannassa mm. veneistä, kuin “siimaa”. Ranskanleivän väliin laitetaan juuri paistettu makrillifile, salaattia ja sipulia sekaan + hiukan mausteita…ja nam… Syötyä on tullut tietty myös kanakebabia.

Balik Ekmekit valmistuivat vauhdilla...

Asiakkaista ei rannassa ollut pulaa

Pikkuravintolan ylpeä kokki ja valikoimaa, josta söi maittavan aterian noin 5e/hlö

Paras ruokapaikka oli kuitenkin hiukan syrjässä oleva pieni ravintola, jonne eksyimme vahingossa. Asiakkaita ei paikassa ollut ekalla kerralla kuin yksi pariskunta, joista rouva englanniksi kehui ruoan olevan hyvää. No jäimme syömään maukkaat kasviskeitot + leipää + teet (2,5 e / 2 hlöä). Pian huomasimme, että pariskunta olikin suomalainen. Ihailimme 72- ja 75-vuotiaita virkeitä ikaalislaisia, jotka olivat lähteneet omatoimimatkalle. Heillä tuntui elämänasenne olevan kohdallaan.

Galata Kulesi torni

ja maisemia yli Istanbulin

Hostellissamme tapahtui viime yönä ikäviä. Täällä oli töissä n. nelikymppinen äärimmäisen mukava, ystävällinen ja hauska mies. Näytti tulleen itse pomonkin kanssa oikein hyvin toimeen.Viime yönä hän oli  varastanut safety boxista (toimistosta) kaksi matkailijoiden läppäriä, kameran, hostellin rahat ja häipynyt. Onneksi me olemme kantaneet mukanamme omat arvotavaramme ja nukkuneet niiden vieressä.  Tuli osoitettua, että uskomattoman ystävällinen ihminen voi olla uskomattoman petollinen.

Kimppakämpän loistoa...

Huomenna keskiviikko-aamuna ylitämme lautalla Bosphorin salmen (0,75 e/hlö) ja tulemme Kadiköyn lauttasatamaan. Lauttaterminaalin edustalta lähtee vihreä bussi nro 10 Sabiha Gokcen (SAW) lentokentälle. Busseja kulkee arkisin n. 10 min välein. Kentälle on matkaa 35 km ja se maksaa 1.75e/hlö. Joten jos tulet Istanbuliin halpalentoyhtiöllä (esim. Air Baltic), niin monet niistä saapuvat juuri tälle em. kentälle. Lentokentältä bussi 10 ja lauttarannasta Eminönu lautta tuo sinut vanhankaupungin rantaan, josta on l0-15 min matka Sultan Ahmetille, jonka ympäristössä on useita keskeisiä nähtävyyksiä ja erittäin paljon hotelleja. (Jos taas tulet Ataturkin kentälle  esim. Lufthansalla, niin …. nouse metroon ja vaihda Tram-junaan Zeitinburnun pysäkillä, jolla pääset Sultan Ahmetille). Ihmiset auttavat, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan ja tällaiset matkat sujuvat helposti.

Pikkupojat kiilottivat auton tuulilasia

...Jouni kadehti hiukan myös tätä voimakkaasti virtaavassa Bosphorin salmessa harppuunalla kalastavaa kaveria

Ja vielä pari sanaa turkkilaisista vessoista, joissa on omia erityispiirteitään. Monet ovat kyykkyvessoja, joissa lattiassa on posliiniallas. Siihen sitten lirutellaan ja lopuksi huuhdellaan alapää ja allas huljukupilla. Vessapaperia ei altaseen saisi laittaa, sillä tukkeutuvat helposti.  Normaaleissa länsimaisissa vessanpytyissä on takareunassa pieni suihku. Tarpeiden teon jälkeen käännetään seinässä olevasta hanasta ja suihku siistii puolestasi sen paikan, mikä yleensä meillä pyyhitään Serlalla. Käytännöllistä!

Istanbulin kevät ei ole edennyt paljoakaan maaliskuun alusta. Esimerkiksi tänään lämpötila liikkuu 16 asteen tietämillä. Majoitumme täällä Hostellin dormitory:ssa eli kimppamajoituksessa. Huoneessamme on seitsemän sänkyä ja jokaiseen voi tulla majoittuja. Vaikka halusimmekin kokeilumielessä kokeilla tällaista majoitusmuotoa, emme kuitenkaan valinneet sitä huonetta, johon mahtui 25 majoittujaa (9e /yö, sis.ap ja ilm.wi-fi).

Ishakpasa Caddesilta aivan Hagia Sofian takaa löytyy tämä varsin mukava Guesthouse Mavi, jota voi kyllä suositella...jos sietää kommuunielämää, ahtautta ja muita pikkupuutteita - palvelu on kuitenkin loistavaa...

Ensimmäisenä yönä ei seuranamme ollut ketään, mutta tänään huoneeseen on tullut portugalilainen, espanjalainen ja ranskalainen mies. Nukuimme hyvät yöunet, sillä edellisenä yönä linkessä emme nukkuneet laisinkaan. Lisäksi bussimme hajosi parikymmentä kilometriä ennen Istanbulia, joten jouduimme odottelemaan bussia, joka noukki meidät kyytiin. Yhteismajoituksessa on väkimäärään nähden aivan liian pienet tilat, mutta tunnelma on yhdistetyssä reception- ja aamupalahuoneessa avulias, ystävällinen, mukava ja tiivis. Kansallisuuksia riittää, myös tätä vanhempaa ikäluokkaa.

Kun aurinko paistaa, niin siitä nautitaan puistoissa...

Kiertelemme täällä nyt katselemassa paikkoja. Jounihan ei silloin puolitoista kuukautta sitten ehtinyt nähdä Istanbulia ollenkaan. Nyt Elli leikkii opasta ja Jouni yrittää omaksua opastettavan roolin – ei ole ihan helppoa. Keskiviikkona lennämme täältä Frankfurtiin.

Torkkuva basaarikauppias...

Turkkilaisia makeisia myydään monella konstilla

Saisipa kutsun linnanjuhliin...

Perjantai-illalla noustessamme bussiin Bodrumissa, saimme suru-uutisen, että perheellemme rakas Kaija-Muori on kuollut. Sen surullisen asian kanssa jatkamme nyt matkaamme. Kiitollisina siitä, että ystävyytemme kesti 26 vuotta. Ei ollut helppo päätös jatkaa nyt matkaa. Olimme kuitenkin juuri ehtineet tehdä melkoisesti erinäisiä varauksia eteenpäin. Nyt vaihdamme muutamaksi kuukaudeksi mannerta.

Sokkeloinen Bodrum oli sikäli mukava tuttavuus, että kaupunki on täynnä vanhoja pieniä valkoisia kivirakennuksia ja mitään selkeää rakennuskaavaa ei ole ollut. Kadut ja kujat ovat melko sokkeloisia. Huvivene satama on valtava ja 30-40 metrisiä puisia purjepaatteja taitaa olla vierivieressä yli sata. Siis kaunista katseltavaa riitti.

Borumin rantakaistale on myös kapea ja tehokkaassa käytössä...

Vesi on kirkasta ja hiekkarantaa uimiseen ja auringon ottoon on jätetty hiukan...

mutta pääosassa täällä rannalla ovat nämä upeat puiset purjepaatit...tällaisia samanlaisia oli vierivieressä...

...huokaus....

...nam nam...

Kosin saari näkyy selkeästi tuossa runsaan 10 km etäisyydellä ja näin “talvella” ja huhtikuussa sinne menee kolmasti (ma, ke, pe) ja kesäaikaan päivittäin (28e/hlö). Muutoinkin tässä Bodrumin suunnalla ja lähistöllä riittää nähtävää, sillä Pamukkaleen ja Efesokseen on suhteellisen lyhyet matkat. Me kuitenkin viivähdimme täällä vain nämä pari yötä. Suuntaamme yöbussilla Istanbuliin (820km/20e/hlö), josta lähtee muutaman päivän päästä seuraava lento…

Hotellimme isännän mukaan 5-10 vuotta sitten täällä oli paljon suomalaisia turisteja, nykyään hyvin vähän. Hintatasoltaan tämä on hivenen korkeampi kuin Alanya ja Antalaya. Vaikea ymmärtää miksi, sillä mitenkään laadukkaammalta paikalta tämä ei vaikuta. Päin vastoin esimerkiksi tällä hetkellä pitkä ranta-alue on lähes tulkoon kokonaan rakennustyömaata. Ehkä ja toivottavasti se siivotaan ennen kuuminta kesäsesonkia. Vähän sääliksi käy niitä turisteja, jotka tulevat rantahotelleihin huhtikuussa-toukokuussa. Kaikkialla myllerretään ja sähkökoneet surraavat ja kolskuttavat äänekkäästi. Ei kai se sentään joka kevät voi noin iso operaatio olla? Hiekkaranta on kauttaaltaan vain noin 15-20 metriä leveä / jokusen kilometrin pitkä kaistale ja hotellit ja ravintolat ovat aikanaan rakennettu aivan liian lähelle rantaa. Meistä siis hieman nuhruinen ja ikävän näköinen ranta.

Tällä hetkellä sekä ranta että rantaväylän toisella puolella olevat ravintolat ja hotellit ovat paikoitellen pahasti vielä 'vaiheessa'

Meitä turisteja on kyllä maailmalla ihan mielettömästi! Silti tuntuu käsittämättömältä, että joka paikassa vaan rakennetaan esimerkiksi hotelleja lisää ja lisää. Vanhat paikat revitään ja sitten uutta tilalle. Läheskään kaikkiin ei varmasti riitä asiakkaita ja ”kuluneet” paikat jäävät uusimpien jalkoihin. Niin taitaa olla käynyt osittain koko Marmarikselle – uudet lomakohteet uusine hotelleineen tarjoavat ”parempaa ja enemmän”.

Huvivenesatama on täällä kuitenkin näyttävä upeine veneineen. Alue on vartioitu, mutta ”vahingossa” sinne pystyi eksymään sisään, kun käveli omistajan elkein portille, tervehti ja jatkoi päättäväisesti matkaa kohti hulppeita purjevenerivistöjä…

Tällaisia rivistöjä oli useita ja niiden lomassa oli mukava haaveilla...

Soittamalla tähän numeroon, voisi haaveista tehdä totta

Huomenna siirrymme katselemaan maisemia Bodrumista käsin ja tuon 175km taivallamme bussilla. Rodoksen tiketit (tarkka hinta olisi ollut n. 45e/hlö) jäivät siis ostamatta.

Viihtyisiä paikkoja on Antalayassa mm. vanhan kaupungin alueella...

...ja todella upeita puistoja ja retkeilypaikkoja on runsaasti - nämä miehet kalastivat noin 20 metriä korkealta jyrkänteeltä - taustalla Antalayan rantaa

...pikkupojat satamassa hoitelivat ravustamisen yhdessä tuumin....yksi hoiti pyytämisen ja 10 muuta jakeli ohjeita. Ämpäristä löytyi ohikulkiessamme jo 3 saksirapua

No nyt kävi niin, että vaikka Kyprokselle olisi lentänyt Pegasus Airilla Antalayasta 75 liiralla (38e), niin lentohaluja ei riittävästi löytynyt. Päätimme ottaa kohteeksi Marmariksen, josta emme aiemmin mitään tiedäkään. Eli Antalayasta kun nouset bussiasemalta aamulla bussiin, niin 7 tuntia (350km/15e/hlö) myöhemmin olet Marmariksessa. Rauhallista bussikyytiä pitkin Turkin ylänköjä ja laaksoja kohti maan lounais kolkkaa. Parhaillaan tie käväisi 1300 metriä korkealla ja lumihuippuisia vuoria näkyi runsaasti ympärillä.

Joki syöksyi mereen - kun kävelimme n. 10 km itään Antalayasta, Laran rannalle

Antalayassa viihdyttiin oikein hyvin. Eilen makailtiin rannalla ja nautittiin lämmöstä. Toissapäivänä käveltiin hullunlailla ympäri kaupunkia ja käväistiin mm. Laran rannan suunnalla katsomassa vesiputousta. Kilometrejä kertyi ja illalla jalkoja pakotti. Nyt on ollut muutaman päivän oikein kesäistä ja täällä Marmariksen suunnalla jossakin mittari näytti jopa 28 astetta…(?)

Eräälle lammelle meidät johdatti äänekäs kurnutus, joka kuului kauaksi - ilmankos - oli kevään kiihkeimmät hetket käsillä

Näitä veijareita oli mukava seurailla...

Nyt olemme jo ehtineet saada selville, että Rodokselle pääsee täältä Marmarikselta lautalla muutaman kerran viikossa (näin huhtikuussa) - hinta 100 liiraa/50 euroa / hlö . “Eli ryöstöhinta 1 tunnin matkasta” – oli meidän mielipide   Saattaa olla, että matkaamme käymään vielä Bodrumissa, joka on tuossa aivan Marmariksen yläpuolella. Sieltä olisi mahdollisuus poiketa Kosin saarelle, jolle ei ole matkaa kuin muutama kilometri Turkin rannikolta.