MisMeNyOllaa

Loppujen lopuksi näissä Thaimaan rantamestoissa ei taida olla suuria eroja. Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Olemme keskittyneet läninnä ensin mainittuihin. Lämpöä riittää joka suunnalla, vesi on puhdasta (paitsi ehkä Pattayalla), snorklaukseen sopivia kohteita löytyy läheltä ja ruokakin on kohtuu hyvää sekä kohtuu edullista. Lomailuun tällaiset paikat ovat siis ihanteellisia ja sopivat myös vuorotteluvapaan budjetille.

Kivoja paikkoja Ao Nangin lähistöllä on useita

Pieni oranssi piste oik.alh.= Elli, joka snorklailee kuin vanha tekijä ja kierteli saaren ympäri yksinään...

Päivät soljuivat täällä Ao Nangin suunnalla vaivattomasti. Ystävämme Jaana ja Jari Ukista olivat samaan aikaan täällä lomalla, joten mm. snorklailtiin saarilla ja mopoiltiin Krabin kaupunkiin sekä vesiputoukselle yhdessä.

Ja kieltämättä...näihin maisemiin voi kaivata joskus vielä takaisin...

Kuuma vesi virtasi alas ja sekottui viileämpään jokiveteen

...ja hiukan ylempää löytyi luonnon muovaamia altaita, joissa voi nauttia kuuman virtaavan veden kylvystä

Mopoilu-päivänä ajelimme aluksi noin 20 km Krabiin. Karttamme oli hiukan huono, joten kysyimme TukTuk-kuskilta, kuinka pitkä matka on ”kuumalle vesiputoukselle”, jossa vesi on noin 45-50 asteista. TukTuk-kuski mietti ja pyysi kaveriaankin pohtimaan ja päätyivät vastaamaan: ”!3 km”. Hiukan emmmittiin ja varmisteltiin, sillä matka näytti huonolla kartallammekin pidemmältä, mutta TukTuk-kuski vakuutti ”only 13 km”.

parkkipaikalta kilometri "viidakkoon" ja saavuimme ...

..ja saavuttiin "Kristalli Laguunille" uiskentelemaan

Ajettuamme lentokentän ohi ja edelleen noin 20 km lisää, liityimme letkaan, jossa muutama muukin turisti oli mopoilemassa samaan määränpäähän. Välillä usko meinasi loppua… ja pidimme tauon tienvarressa pesukonekorjaajan liikkeen edustalla. Erittäin mukava mies ja hänen vaimonsa tarjosivat pähkinöitä sekä hedelmiä. Kertoivat myös, että olimme ajaneet Krabista 44 km ja vielä olisi matkaa jäljellä vajaa 10 km. Ajoviima ei kuumuutta juuri helpottanut, vaikka ajelimme 50-60km tuntivauhtia, mutta perille päästiin.

Laguuni viidakon keskellä helpotti kumuudesta kärsiviä mopoilijoita

Outo kokemus lillua virtaavassa vedessä, joka on noinkin lämmintä. Poikkesimme sitten vielä 7 km päässä ”Kristalli-laguunilla” uimassa, jossa vesi olikin sitten viileämpää. Noin 150 km yhden päivän aikana skootterilla ajelua oli kyllä hiukan puuduttavaa, mutta myös hauskaa. Liikenne oli suhteellisen asiallista, tiet hyviä ja kun muisti väistellä väärää puolta vastaan mopoilevia sekä olla hivenen skarpimpi kuin Suomen teillä, niin kaikki sujui lopulta loistavasti. Sitten vielä illalla kävimme Ao Nangin ns.baari/tyttökadulla, jossa myös seurailimme kuinka nuoret naiset ja ”tyttöpojat” valmistautuivat baareissa tulevaan myöhäisiltaan meikkaamalla ja laittautumalla.

Harjoiteltu on myös puikoilla syömistä...

...homma sujui tältä "aasialaiselta" hetken päästä kuitenkin moitteetta

Yhtenä aamuna lähdettiin aamulla kukonlaulun aikaan Boda-saarelle. Tai siis kahdeksalta tönötettiin jo venerannassa. Vene ei kuitenkaan liiku ennenkuin kuusi henkilöä on ostanut lipun. Muut, normaalit lomalaiset tietysti vielä nukkuvat siihen aikaan, joten siinä odoteltiin kahta puuttuvaa henkilöä. Pari ruotsalaista ymmärsi sitten vihdoin tulla ja päästiin saarelle.

saarilla syödäkseen saa vaikkapa tällaisesta vene-köksästä, jossa grilli on kuumana

Siellä Elli lähti rehvakkaasti snorklaamaan; tekocroksit jaloissa kohti syvempiä vesiä (nyt vuorovesivaihtelu oli sellainen, että vesi oli alhaalla aamuvarhain). Pikku horjahdus ja jalat merisiiliin. Ja tietysti siihen valkopiikkiseen, minkä sanotaan olevan myrkyllinen. Kipua tuntui hetken aikaa ja paikallisesta ravintolasta sai sitruunaa ensiavuksi. Muuta apua ei tarvittukaan – kipu meni minuuteissa ohi. Vähän aikaa uhri odotteli, josko hengitys salpautuisi tai tapahtuisi jtk muuta kamalaa, mutta koska mitään oireita ei tullut, jatkoimme snorklailua. Ja näkymät olivat hyvät!

Iltasella sitten syömään...kalaa...kasviksia...ja mielellään vain hiukan chiliä

Huomenna lennämme Kuala Lumpuriin, jossa yövymme lentokentän hotellissa yön ja jatkamme matkaa Abu Dhabin lentokentälle. Thaimaa on ollut miellyttävä tuttavuus, mutta koemme viettäneemme täällä riittävästi aikaa, joten mielellämme jatkamme matkaa.

Kun tapaa suomalaisia ystäviä Bangkokissa ja saa tuliaisiksi ruisleipää ja salmiakkia, niin kyllä oli asiat hetken aikaa makoisan hienosti! Jopa niin hienosti, että karjalaiset sukujuuret yhdistyivät ja aamuyöllä lähes jokainen meistä arveli olevansa Karjalan ”kanta-isän” Vili Vesterisen sukua. Keskisuomalainen pienviljelijän tytär vaan hieman nyrpisteli nenäänsä, vitsaili jo pohti, että kyllä on kaipuu suomalaisuuteen maailmalla kaihoisa. Mutta ”kantanäkyä”, joka olisi yhdistänyt pienviljelijän tyttären karjalaisuuteen ei kuitenkaan edes aamuyön tunteina löytynyt.

Bangkok - Khao San kadulla

Same same - but different...

Sukuselvittelyistä ja aamuyölle valvomisista huolimatta Bangkokin markkinolla, toreilla ja ostoskeskuksissa tuli sitten kierreltyä oikein urakalla. Kilometreittäin ostoskujia koluttiin, tingittiin hintoja ja hypisteltiin tavaroita. Lämpö ja jatkuva ihmispaljous hieman uuvuttivat ja verottivat innostusta, mutta naisväkihän ei juuri huomaa sellaista silloin, kun silmissä kiiluu loputon tavara paljous. ”Hypistelynnälkä” vaikutti miehisin silmin katsottuna olevan loppumatonta.

Markkinahumua Bangkokissa

Markkina-alueita löytyy Bangkokista useita. Pohjoisosassa kaupunkia oli Chatuchak Parkin vieressä viikonloppumarkkinat. Khao San katu itäisemmässä osassa Banglamphun suunnalla on reppureissaajien ”asuma-aluetta” ja tarjonnassa oli majoitusta, kahviloita, ravintoloita, tavaroita ja vaatteita. Siam Square & Pratunam alueet löytyivät aivan skytrain reitin varrelta ja ostettua tuli mm. 20 euron matkalaukku, jotta Jouni saa raahattua osan tavaroista helmikuun puolivälissä Suomeen. Näkemisen arvoisia ovat tietysti myös kiinalaisten ja intialaisten basaarialueet sekä kukkatori. Lisäksi sitten on vielä yötoreja. Kaikesta, mitä Bangkokissa myydään kannattaa tarjota yleensä yli puolet vähemmän. Siitä on sitten hyvä lähteä sovittelemaan hintaa paremmin kohdalleen. Elektroniikka täällä ei ole halpaa, joten niiden suhteen meidän ostokset tarvitsee jättää tuonnemmaksi. Toreilla ja kaduilla kulkeminen suomalaiskaupungeissa taitaa olla vaarallisempaa ja pelottavampaa, kuin Bangkokissa. Yhtäkään humalaista tai ärhentelijää emme Bangkokin katuvilinässä nähneet. Tasku- reppuvarkauksien suhteen taas riittää normaali huolellisuus eli suuremmissa tungoksissa kannoimme reppua edessä rinnan päällä.

Tällaisen vanhan Vespan kun saisi...

...mutta tällaista tavaraa on tietysti helpompi rahdata kotiin

Kulkeminen ajoittain kaaosmaisessa Bangkokissa onnistui mukavasti ja sujuvasti, joko skytrain’llä tai metrolla. Muu liikenne Bangkokissa onkin sen verran vilkasta ja tukkoista, että jos vain kiskoliikennettä pystyy reiteillään hyödyntämään, niin hyvin ilmastoidut vaunut ovat huomattavasti viihtyisämpi vaihtoehto siirtymisiin, kuin ruuhkaiset ja helteiset kadut.

Tällaisia kujia löytyy Bangkokista varmasti satoja...

Mutkia tulevaan matkaamme meinasi aiheutua siitä, että Air Asia ilmoitti peruuttaneensa yhden varaamamme lennon (Kuala Lumpur – Abu Dhabi). Selvittelimme, että Khao San kadun päästä löytyy Bangkokista Air Asian toimisto. Hyppäsimme taksiin ja toimistolla sitten onneksi saimme vaihdettua lennon seuraavalle päivälle. Muutos ei suuremmin sotke aikataulujamme, mutta muistutti siitä, että aikatauluja ei kannata tehdä liian tiukoiksi.

...ja välillä tankattiin, mikä on Bangkokissa helppoa...

...jotta jaksettais jatkaa "perustehtävän" mukaista toimintaa...

Samainen Air Asia hoiteli meidät maanantaina reilun tunnin kestävällä lennolla tänne Krabille snorklailemaan. Viivähdämme täällä viikon verran ennen kuin jatkamme Krabista Kuala Lumpurin (noin 50e/hlö) kautta Arabi Emiraatteihin (noin100e/hlö) Saavuimme Ao Nangiin illalla klo 20.00 ja bungalowia emme olleet etukäteen varanneet, koska tarjontaa on yllinkyllin. Green Park Bungalows toivotti meidät tervetulleeksi, joten viihdymme varmasti viikon verran samassa paikassa, kuin viimeksikin.

...Täällä on olosuhteet kohdallaan...

No niin Bangkokissa jälleen. Laos jäi taakse ja rauhallisempi ilmapiiri on vaihtunut suurkaupungin sykkeeseen. Rajan ylitys Paksesta Thaimaan puolelle sujui…kunhan aikansa arvaili, mille luukulle missäkin vaiheessa pitää siirtyä. VIP-bussi taas ei tälläkään kertaa aivan vastannut sitä tasoa, mitä kuvat ja vakuuttelut Laosin puolella olivat antaneet ymmärtää, mutta…perille Bangkokiin päästiin aivan aikataulussa.

Bangkokin vilinää

“Turistin kusetus” on tätä matkustelun “suolaa –  ja sokeriakin”,  myös meidän turistien vinkkelistä. Mekin ehdimme kokea tätä herkkua Bangkokissa taas heti “tuoreeltaan”, vaikkakaan ei pahasti. Seisoimme rautatieaseman edessä tutkimassa karttaa, kun vanhempi “herrasmies” tuli ja kysyi…”Voiko hän auttaa…mitä etsitte”. No kerroimme etsivämme torialuetta, josta voi ostaa vaatteita…Mies esittäytyi  ja sanoi olevansa opettaja…Juteltiin niitä näitä ja tutkittiin yhdessä karttaa ja mies kertoi, että hän on piakkoin matkustamassa Norjaan ja Ruotsiin ja vaimo haluaisi käydä myös Suomessa ja nähdä ne tuhannet järvet…  No tässä kohtaa olisi pitänyt tajuta, sillä saman litanian olimme kuulleet aiemminkin…. Mutta….mies oli vakuuttava ja kertoi, kuinka ei kannata mennä sinne mihin olimme suunnitelleet (ko. “tori on kiinni ja auki vasta illalla”), vaan ensin kannattaa käydä eräällä kauppa-alueella ja vasta sitten mennä eräälle toiselle torialueelle, joka oli kauempanakin. Ja kuin taikaiskusta viereen oli ilmestynyt Tuktuk-kuski, jonka kanssa mies ystävällisesti oli tinkivinään meille sopivan hinnan….ensin siis miehen mainostamalle laadukkaalle kauppa-paikalle, jossa Tuktuk-kuski odottaa ja vasta sen jälkeen torialueelle. Saavuimme muutamien kujien jälkeen Tuktukilla vaatetusliikkeen oven eteen, jossa ensimmäisenä selvitettiin kansallisuudet, ja sitten…”Terve mitä kuuluu…Haluatko sinä hyvä puku…meillä halpa hinta.. hyvä laatu…Helsinki hieno paikka…” 

No me tutkittiin hetki silkkikankaita, pukuja ja paitoja…Todettiin hinnat kalliiksi ja palasimme Tuktukille. Sanoimme kuskille, että nyt sitten suorinta tietä sinne torialueelle… Jossakin vaiheessa Tuktuk-kuski yritti selittää, että paikka on kaukana ja polttoaine ei ehkä riitä….Mutta itsepäisten suomalaisten kanssa ei kannata yrittää mahdottomia….  Tuktukin hinta oli sen verran halpa (hintaa laski se, että olimme kusetuksen johdosta käyneet “asioimassa” vaatetusliikkeessä ja vasta sitten jatkamassa matkaa torille), että kyydistä kannatti pitää kiinni, vaikka kuski mulkoili muutaman kerran, kun emme suostuneet antamaan hänelle ennakkoa polttoainetta varten.

Pienikin kauhallinen tällaista kalasoosia torilta auttaa varmasti vaikkapa ummetukseen

Turistin kusetus on välillä melkeinpä taidetta. Bangkokissa jos joku tulee kysymään sinulta jotakin, niin hän haluaa ilman muuta hyötyä sinusta jotenkin…Se olisi pitänyt meidänkin muistaa. Ylimääräinen lenkki Tuktukilla Bangkokin ruuhkaisilla kaduilla 35+ asteen lämmössä ei välttämättä ole pelkkää viihdettä.

Torilla tarjolla tuoretta, mutta oudon näköistä kalaa...

...ja tietysti chiliä

Laosissa oli myös muutama kerta, kun ”johdatus” puuttui peliin. Ekalla kerralla saavuimme lauttarantaan vievälle tielle, jossa nuori mies käveli vastaan ja sanoi, että “jos olette menossa toiselle puolelle niin odottakaa tässä hetki.” No me odotimme hetken, mutta sitten lähdimme kuitenkin kohti rantaa, jossa lautta olikin juuri irronnut rannasta ja me myöhästyimme kyydistä viivyttelystä johtuen. Nuorimies ilmestyi jälleen viereen ja sanoi, että hänellä on vene ja hän voi viedä meidät, mutta hinta oli puolet enemmän kuin lautalla ylitys. Pienen kiroilun ja vuodatuksen jälkeen nuorimies tajusi viedä meidät lopulta toiselle puolen samalla hinnalla kuin lauttakin olisi vienyt.

Eräällä kertaa taas olimme ostaneet liput Laosissa pakettiauton kokoiseen ilmastoituun “Mini-Vaniin” (pikku-bussi). Lauttarantaan saapuessamme meille viitoiltiin, että automme löytyy jostakin ylempää tienvarresta… Talsimme siis osoitettuun suuntaan, jossa tietyn ravintolan edustalle olisi pitänyt jäädä odottamaan autoa saapuvaksi…Lopulta saimme selvitetyksi, että auto oli kyllä jo alhaalla lauttarannassa…josta olimme juuri ylös kävelleet…mutta saapuu vasta tunnin päästä ravintolan eteen. No, me emme suostuneet jäämään ravintolan asiakkaiksi, vaan talsimme takaisin rantaan, jossa bussimme (ei Mini-Van) olikin valmiina lähtöön…Kunhan se vain saatiin käyntiin ja kunhan ravintolan eteen johdatetut  asiakkaat olisivat ensin ostaneet jotakin myös ravintolasta… 

Mutta näistä kaikista pienistä mutkista huolimatta matkanteko on ollut mukavaa.  Ja kun on tullut vertailtua kokemuksia muiden travellerien kanssa, niin kaikki ovat olleet sitä mieltä, että missään ei osata “turistin kusetusta” kuitenkaan paremmin kuin Intiassa.