MisMeNyOllaa

”Jos menee ostoskeskukseen sisään, niin miten sieltä löytää takaisin ulko-ovelle?” ”Auttaisiko kompassi?” ”Tukisikohan Kela opaskoiraa henkilölle, jolla ei ole lainkaan suuntavaistoa?” Mutta on hämmästyttävää, kuinka suoralla kilometrin mittaisella basaarikujalla voi kadottaa hetkessä suunnan – mistä tultiin ja mihin oltiinkaan menossa – vain poikkeamalla pari kertaa sisään ja hypistelemällä kankaita, laukkuja, kenkiä…

"minkähän noista veisi Suomeen..."

"onpas kivoja kenkiä..."

"...ja huiveja"

"... ai niin, mut munhan pitikin ostaa pusero!"

Saavuimme tänään junalla Bangkokista Nong Khai:n kaupunkiin Laosin rajalle. Mekong joki virtaa välissä ja huomenna ylitämme rajan ja siirrymme Vientianeen, joka on siis Laosin pääkaupunki. Rajan ja joen ylittävälle sillalle on matkaa muutama kilometri. Junamatka yöjunassa meni muutoin kaikin puolin hyvin, mutta molemmat meistä nukkuivat todella heikosti. Ellillä oli yläpetillä kylmä ja alapetillä taas sänky oli niin fletku ja kyyti epätasaista, että vanhan paikat kipeytyivät. Tuli jopa ikävä Intian yöjunia. Jätimme rinkkamme Bangkokiin hotelliin odottelemaan meitä ja matkaamme nyt hyvin kevyellä varustuksella, vain pikkureput selässä – mukavaa vaihtelua.

Nong Khaissa - Mekong joella - Laos vastarannalla

Täältä Nong Khaista löytyi aivan Mekong-joen rannasta noin kilometrin mittainen basaarikuja, jossa siis aamusta jo käyskentelimme ja toinen meistä oli se opaskoira. Kaikkea mahdollista oli tarjolla. Väkeä oli liikkeellä jkv., mutta ei varsinaista tungosta. Hinnat taisivat olla mahdollisesti jopa halvempia kuin Bangkokin kujilla.

huoneemme on mukavassa pihapiirissä

Majoitusta Nong Khaissa on mukavasti tarjolla. Aivan joen rannalta ja Basaarikujan päästä kyselimme ”Mekong guesthouse” huonehintaa – ”600 baht”. Päädyimme sitten pieneen ja idylliseen ”Thai Nongkhai Guesthouse” -nimiseen paikkaan, jossa keskustan äärellä perhe pitää omaa majoitusyritystä sisäpihalla. Edullinen majoitus ”kaikilla herkuilla” – 450 baht/n.9e.

Bussimatkailumme Phuketista Bangkokiin sujui mallikkaasti. Yö ja hieman yli 800 km olivat ohi kuin yhdessä hujauksessa. Saavuimme Bangkokin eteläiselle bussiasemalle 05.00. Bussimatkan hinnat noissa pitkänmatkan kaksikerroksisissa busseissa vaihtelivat yhtiön mukaan (10-15 e). Bussi pysähtyi 5 kertaa, jolloin käytiin tarpeilla tai ostettiin syötävää – vähän kummallista, kun ei sitä normaalistikaan juosta pissalla ja jääkaapilla viittä kertaa yössä. Bussien istuimet sai mukavasti lähes makuuasentoon ja tarjolla oli myös huopa. Toista kertaa koko reissulla tuli nyt käytettyä korvatulppia, kun alkuillan video-elokuva oli niin äänekäs.

Aamulla 05.00 Bangkokin bussiasemalla taksijonossa-kaupungissa, joka ei nuku koskaan

Bussiasemalla oli mieletön kuhina meneillään. Tuo läpiyön touhu on aina sitä, mitä hiljaisen pikkukaupungin ihminen ihmettelee. Sitä kun luulee, että viideltä aamulla kaupunki vielä nukkuisi, mutta ei; ihmisiä, takseja ja busseja vilisee sinne tänne. ”Mikseivät nämä ihmiset nuku”, huomaan ajattelevani. Sekin ero on suomalaiseen yöelämään verrattuna, että humalaiset örveltäjät puuttuvat katukuvasta.

Tuk Tuk on vaihtoehto taksille, kunhan hinnasta vaan ensin saadaan sopiva

Taksisuhari oli heti kyljessä kiinni ja tarjosi kyytiä 450 bahtin hintaan hotellillemme, johon meidän vastatarjous oli 200 bahtia. Ukkoa nauratti ja tarjosi sitten 350 bahtia kyydistä, joka arviomme mukaan oli noin 15 km siivu. Me ei kuitenkaan jaksettu suharin kanssa vääntää hinnasta tosissamme, vaan liityimme yhteen monista taksijonoista, joilla oli jokaisella mittaa noin 100 henkilöä. Nämä taksit ajoivat taksamittarilla, joten heidän kanssa ei tarvinnut vääntää hinasta Takseja oli liikkeellä jatkuvalla syotöllä ja aikamme jonossa seisoen typistyi muutamiin kymmeniin minuutteihin. Kaikki sujui uskomattoman hienossa järjestyksessä. Taksimme heitti meidät pienen etsiskelyn jälkeen perille ja hintaa mittariin kertyi 150 bahtia (3e) lähes 20 km matkasta Netistä kyllä kannatti tulostaa kartta oman hotellin sijainnista etukäteen, sillä se auttoi meidänkin taksikuskia löytämään perille.

Bangkokia halkovalla joella matkustaa (alle 1e:n) paikasta toiseen näillä veneillä näppärästi ja nopeasti

jokinäkymiä

Hotellin valitsimme Bookingin kautta kokeneitten Aasian matkaajien ja ystäviemme Saulin ja Tarjan vihjeen perusteella. Sijainti, laatu ja hintataso ovat tässä Premier Recidence hotellissa kohtuullisen kohdallaan. On kuntosali ja nettiyhteys ja kaikki. Perushotelli, jossa homma toimii, ei luksusta, mutta siihenhän emme ole tottuneetkaan. Jounin mielestä tämä on kyllä luksusta, koska sänky on pehmoisempi kuin mihin täällä on saanut tottua. Useimmissa paikoissa sängyt ovat kuin tiiliskiviä! Yövymme täällä nyt pari yötä ja sitten lähdemme junailemaan kohti Laosin rajaa ja pääkaupunki Vientianea. Junaliput yöjunaan tiistain ja keskiviikon välille käytiin rautatieasemalla jo hankkimassa (n.14 e/630km/hlö).

Kultainen Buddha - Tiettävästi maailman suurin - 5.5 tonnia kultaa

..ja jalkaterät, jotka kuuluvat...

...46 metriä pitkälle makaavalle Buddhalle

Temppelialueet ovat laajoja ja nähtävää riittää

Munkit pitävät paikat kunnossa

Bangokissa nämä kaksi päivää ovat sujuneet ihmetellessä elämänmenoa 7.7 miljoonan ihmisen kaupungissa. Onneksi eilen oli sunnuntai ja lähes kaikki kaupat olivat kiinni, joten vältyimme pahimmalta tungokselta ja liikenteen kaaokselta. China Townissa ja temppeleissä väkeä oli liikkeellä ihan kiitettävästi – seassa näkyi muutamia länkkäreitäkin kartta kädessä suunnistamassa. Merkittävä osa turisteista näytti olevan aasialaisia.

Kiinalaiskaupunginosassa tehdään kauppaa kujilla

syödään välipalaksi kevätrulla

Parhailta paikoilta katukeittiöt ja myyjät ovat vallanneet jalkakäytävät...

....jolloin kulkeminen on hidasta puikkelehtimista kadun reunassa

Kävimme yhdessä ostoskeskuksessa, koska meidän piti ostaa Ellille kynsiviiloja ja Jounille puhelin. Ensiksi mainittu löytyi, mutta puhelinta ei. Ulkomailta puhelimen ostaminen osoittautuikin vaikeammaksi, koska täältä ostettu puhelin ei välttämättä toimikaan Suomessa. Olisimme olleet siellä pidempään, mutta sellaista miesparkkia, jota Jouni toivoi, ei löytynyt. Ajeltiin siis skytrainilla takaisin.

 SUK SAN WAN PEE MAI!

Uudenvuodenyö lähestyy ja kuu on jo parhaimmillaan, vaikka klo on vasta 19.00

Meidän vuotemme on nyt päättymässä 5 tuntia lyhyempänä kuin teidän siellä Suomessa Mutta vastaavasti meillä on mahdollisuus elää 5 tuntia pidempi vuosi 2010 … Hee… Lisäämme muutaman kuvan tuossa puolenyön jälkeen, kun kotiudumme rannalta seuraamasta uudenvuoden juhlintaa…

TOIVOTAMME SINULLE ELÄMÄN RIKKAUTTA, RUNSAASTI RAKKAUTTA, ILOA JA ONNEA VUODELLE 2010 !

ja niin ranta täyttyi ilotulitteista...

...ja rannalta lähetettiin taivaalle sadoittain lyhtyjä...

...välillä käytiin yöuinnilla...

...ja sitten vaan odottelemaan vuoden ensimmäistä aamua...

t: ELLI & JOUNI

…On joku kysynyt meiltä..(?)..”Kukaan terve ihminen ei halua olla tekemättä mitääään?”… Hmm…eikö? …Liekö tällä sairaudella diagnoosi? “Työnteko on niin hienoa, että taivaassakin saa halutessaan tehdä vielä töitä” – on joku viisas joskus lupaillut – Mjaa entäs helvetissä? Elli: “No…tää nyt on tällasta olemisen opettelua…ja taidamme olla nopeita oppimaan”.

"Number one" - sanoi budhalaismunkki, kun näki tämän kuvan - toivottavasti tarkoitti tuota Budhaa, eikä itseään..

Mikä lienee meitä alkoi joulunpyhinä riivata, kun aloimme laatia tarkkaa matkasuunnitelmaa kevättalveksi? Ehkä sillä sai ajatukset pois siitä, mitä ikävöi. Ja nyt tosiaan meillä on tarkempi suunnitelma kuin itsekään osaamme uskoa. Olemme jopa varanneet ja maksaneet useita lentolippuja. No ehkä suunnitelman laadintaamme vauhditti ajatus siitä, että Jouni matkustaa käymään Suomessa helmikuun puolivälissä.

Budhalaismunkit siunaavat turisteja...

Parisuhteemme ei maailman vesillä ole karahtanut karille, vaan Suomessa käynnin syynä on toisen poikamme syntymäpäivä ja toisen valatilaisuus. Molemmat ovat helmikuun loppupuolella. Elli jää bilettämään (=eksyilemään) tuoksi kahdeksi viikoksi Istanbuliin. Nuorisomme oli sitä mieltä, ettei moinen matkan keskeytys olisi ollenkaan tarpeen, mutta meistä tuntuu tärkeältä, että ainakin isä on läsnä noissa tapahtumissa. Jouni lentää sitten takaisin Istanbuliin – lennotkin olivat tuona ajankohtana melko edullisia

Thai-taidetta

Suunnitelmamme mukaan lähdemme täältä Phuketista 2.1.2010 bussilla Bangkokiin. Mutta niin tarkkaa suunnitelmaa meillä ei kuitenkaan ole, että tietäisimme, minne ja millä sieltä lähdemme eteenpäin, mutta varmastikin poistumme joksikin aikaa Thaimaasta ja suuntana on itä. Bussimatkalla ehkä keksitään uusia ideoita – matka kun kestää 13-14 tuntia )

Kotka on laskeutunut - Lintujen, liskojen, apinoiden, norsujen ym. olot ovat vankeudessa ja turistibisneksessä välillä melko kurjia

Kävin (Elli) täällä kuntosalilla, kun lihakset alkoivat huutaa rasitusta. Kuntosali laitteineen oli ok. Harrastelin niissä laitteissa sitä, mitä nyt kuntosalilla tehdäänkin. Sitten erehdyin kysymään paikan pitäjältä (ei thaimaalainen) erään laitteen kohdalla neuvoa, kun siinä oli niin monta kädensijaa ja jalkapaikkaa moneen suuntaan. Tämä bodari tuli viereeni, kohautti olkapäitään ja katsoi minua niin halveksivasti, että melkein luulin tehneeni suuremmankin virheen. Viimein hän sai syljettyä sanat suustaan: jos tarvitset neuvoja, ne eivät ole ilmaisia, vaan sinun on maksettava niistä. Sitten hän ikään kuin päivän hyvän työn tehdäkseen kehotti minua laittamaan jalkani tiettyyn kohtaan ja tarttumaan yksistä kädensijoista kiinni. Vielä hän palasi kertomaan, että hänellä käy päivän mittaan niin paljon asiakkaita, ettei millään voi kaikkia neuvoa. Tuolla hetkellä meitä oli siellä kaksi asiakasta. Tuo toinen asiakas oli viehkeä nuori thai-nainen, jota bodari kävi kädestä pitäen ohi mennessään opastelemassa, vaikka tämä ei millään tavoin pyytänyt neuvoja. Ensin minulle tuli tunne, että nyt lähden ovet paukkuen tästä luukusta, mutta sitten ajattelin, että kun olen viisi euroa lystistä maksanut, niin en kyllä puolen tunnin jälkeen poistu paikasta. Enkä poistunut, mutta lähtiessäni ajattelin, että muiden kylttien lisäksi oveen olisi pitänyt laittaa: ”Ei täti-ihmisille!”

syötäviä kai nämäkin...

Elämä muutoin täällä Karonin rannan tuntumassa on sujunut varsin mallikkaasti. Helppoa ja simppeliä päivästä toiseen. Kuorma-auton lavalle rakennetuilla penkeillä – “bussilla” voi halutessaan käydä esim. Phuketin kaupungissa (12km/30 baht/0.6e) tai sitten voi lueskella kirjoja päivästä toiseen joko hotellilla tai rannalla. Lukemiseen on nyt ollutkin mukavasti aikaa ja energiaa

”On jouluyö sen hiljaisuutta yksin kuuntelen

     ja sanaton on sydämeni kieli.

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen

    ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.”

RAUHALLISTA JOULUMIELTÄ

SUKULAISILLE, YSTÄVILLE, TUTUILLE

JA TUNTEMATTOMILLE !

TOIVOTTAVAT ELLI JA JOUNI