MisMeNyOllaa

Olemme viettäneet täällä Sharjah’ssa, Dubaista vajaan tunnin bussimatkan päässä (25-30km), neljä yötä. Kameliajoja emme ole lähteneet seuraamaan ja aavikollakaan emme ole yöpyneet, mutta muuten kaupunki on tullut tutummaksi. Sharjah ei voi ylpeillä kauneudella tai nähtävyyksillä ja puistotkin ovat lähinnä nurmikenttiä, joita palmut reunustavat. Hotellimme ikkunasta näkyy eräs puisto, jossa satoja miehiä parveilee pimeän tultua iltaisin. Eräänä yönä heräsimme kolmen aikaan ja luulimme, että nyt on puistossa menossa tappelu. Mutta nuoret miehethän siellä vain pelasivat jalkapalloa. Humalaisia ja rähinöitsijöitä ei muslimimaassa tarvitse kaduilla iltaisinkaan pelätä. Eräänä iltana istuimme pimeässä puistossa muslimimiesten seassa piknikillä syömässä leipomosta ostettuja herkkuja…erikoinen kokemus.

Hotellimme edustalle puistoon alkaa jo alkuillasta kokoontua miehiä seurustelemaan

Yhtenä päivänä kävimme katsomassa jo tuossa aiemmin mainittuja ostoskeskuksia Dubaissa. Siellä meno oli länsimaisempaa ja levottomampaa kuin täällä Sharjah’ssa, jossa olemme nähneet vain muutaman turistin. Dubaissa taksikuski yritti hööpöttää meitä väittämällä, että ostoskeskus, johon pyysimme kyydin, olisi hyvin pieni ja kallis ja sinne ajaminen veisi ruuhkien vuoksi kohtuuttoman kauan – olisi siis halunut ajeluttaa meitä kauemmaksi. Mutta Sharjah’ssa takseilla ajelu on ollut reilua,halpaa ja helppoa, sillä ajavat mittareilla ja vievät mihin pyytää. Ihmiset ovat olleet täällä hyvin ystävällisiä ja avuliaita.

Pakistanilaisen leipomon makeisia ja herkkuja

Pakistanilaisia-, intialaisia-, iranilaisia-kauppoja kansallisuuksien mukaan löytyy eri kortteleista

Hotellimme nurkalla on pieniä pakistanilaisia leipomo-ruokamyymälöitä. Niistä olemme käyneet joka ilta ostamassa samosoja (vähän kuin pasteijoita, mutta ei sinne päinkään) ja libanonilaista tai pakistanilaista uunin sisäseinällä paistettua rieskaa sekä kakkua, jolle ei löydy vertausta suomalaisista kakuista.

Ihastelemassa rantaa, jossa ei ollut tungosta

Persianlahdessa kävimme uimassa. Vesi oli ehkä 20-22 asteista. Kirkkaassa rantavedessä hymyili lampaan pää, mistä lie siihen joutunut. Ainakin vesi oli niin suolaista, että säilynee siinä pitkään.

Muuten siistillä ja kirkasvetisellä rannalla oli rantavedessä tämä pää, ..liekö jäänyt rannalla vietetyistä grillijuhlista jäljelle...

Meri työntää muutamia lahtia kaupunkiin ja hotellimme edustalla lahdessa on iranilaisalusten satama. Iraniin ei ole pitkä matka. Satama on täynnä pienehköjä puualuksia ja niiden lastausta ja purkamista on hauska seurata, sillä kaikki näyttää toimivan käsipelin. Yhdellä kadulla lähellä satamaa on kymmeniä iranilaisten kauppoja, joissa tietysti meidänkin piti käydä ihastelemassa vesipiippuja, astioita ja muuta tavarapaljoutta.

Iranilaisia "rahtialuksia" saapumassa satamaan

Maana tämä Arabiemiraatit on sinänsä kummallinen, että asukkaita on n. 4 miljoonaa, heistä 3,2 milj. on kansalaisuutta vailla olevia maahanmuuttajia. Näin ollen kanslaisuuksien kirjo on täällä suuri. Maahanmuuttajien asema ei täällä ole ilmeisesti kaksinen – väitetään, että osa joutuu elämään täällä kuin orjuudessa.

Erään ostoskeskuksen edustalla

Huomenna eli sunnuntaina 14.2-10 lähdemme Air Arabian iltalennolla kohti Istanbulia. Lento kestänee viitisen tuntia ja olemme perillä siellä yhden maissa paikallista aikaa (Turkissa sama aika kuin Suomessa). Jouni lähtee samaisena iltana pariksi viikoksi Suomeen. Elli sai kuitenkin houkuteltua (ei ollut kovin vaikea tehtävä) veljensä seurakseen ensimmäiseksi viikoksi, joten ihan yksin ei tarvitse Istanbulin ihmeisiin tutustua.

Miehet viihtyvät kaviloissa ja ravintoloissa. Naisia varten ravintoloissa on ns. perhehuoneet.

Joskus muisti pettää. Olimme koko ajan lähdössä sunnuntaina 7.2-10 iltaviiden koneella Krabilta Kuala Lumpuriin. Lauantai-iltana Ellille tuli jo nukkumaan käytyään mieleen tarkistaa lennon lähtöaika – mikä olikin kolmisen tuntia aikaisemmin.

Siirsimme sunnuntaina aamusta kantamuksemme (2 x 15kg matkatavarat + 2 x 10kg käsimatkatavarat) ja itsemme tienvarteen Ao Nangissa ja jäimme odottelemaan lentokentälle lähtevää bussia. Aamu oli kuuma ja heti jo puoli kymmeneltä taisi olla tuo 30+ ylitetty. Hiki virtasi selkää pitkin …ja vähän muuallakin. Bussilipput hankittiin kadunvarrelta ”matkatoimistosta” 150 baht./hlö (n. 3e) / 25km matka ,,,hiukan ylihinnoittelua, tuumaili nuukempi meistä.

Lentokentällä voi elpyä monella tapaa

 Käsimatkatavarat siis ovat paisuneet meillä molemmilla 3kg liian painaviksi, mikä johtuu siitä, että niitä ei missään ikinä punnita. Tuo 15kg on Air Aasialla ilmaisen matkatavaramäärän raja ruumaan meneville tavaroille, joten olemme pitäneet siitä kiinni.

Ellin suosikki jälkkäri Malesiasta..."Pengat Pisang"....jossa kuulma oli myös banaania...

Lento kesti vain reilun tunnin. Alaspäin tultaessa hiukan kone täristeli, sillä juuri lakannut vesisade ja jälleen aurinkoiseksi vaihtuva sää synnytti ”ilmakuoppia” Kuala Lumpurin yllä, mutta niistä selvittiin pienellä kivulla = vas.kättä puristi Elli laskun aikana välillä hiukan tavallista tiukemmin. KL:ssa kerrottiin olevan 35 astetta lämmintä ja kosteusprosentti lähenteli varmastikin sataa.

Seisovassa pöydässä tankkaamassa lennon jälkeen

Olimme varaneet yön hotellista lentokentän lähistöltä, mutta kävikin niin, että olimme tehneet varauksen ”väärän” kentän viereen. No, ihan aluksi ei naurattanut, mutta koska bussi, jolla tuolle toiselle kentälle pääsi, löytyi helposti ja maksoikin vain 0.5e (n. 10km), niin harmitus lieveni kohtuuvauhtia. Concorde Inn-hotelliin tuhlasimme 51 e/yö ja 11 e/hlö todella superhyperloistavaan päivällispöytään. Oli sekin hiukan kallis meille, mutta kun näimme kattauksen, niin ei sitä voinut jättää kokematta. Esim. salaatteja oli seitsemäätoista sorttia ja jälkiruokia lukumääräisesti vielä runsaammin. Intialaista, malesialaista, ym. aasialaista ruokatarjontaa oli niin kauniisti ja runsaasti tarjolla, että silmätkin väsyivät tutkimaan kaikkea tuota värikästä ruoan ylitarjontaa.

Maanantain 8.8.2010 vietimme lentokenttäelämää! Yhteensä yhdeksän tuntia kentällä, koska hotellihuone oli luovutettava puolilta päivin ja lentomme lähti vasta klo. 22. Sen perään aikaerolaskujemme mukaan seitsemän tuntia koneessa ja yöllä Abu Dhabissa, jossa lämpötila 02.00 yöllä oli 16 astetta!!! Shortseissa tarkeni vielä, mutta pitkähihainen paita oli kaivettava esiin. Sitten parin tunnin matka bussilla Dubaihin ja Sharjah’iin, joka on kaupunki aivan Dubain kyljessä. Bussimatka sujui muuten mukavasti, mutta vetoisessa bussissa oli melkoisen kylmä aamuvarhaisella. Yllättäin bussi myös pysähtyi mielestämme oudosti eräälle huoltoaseman takapihalle ja kuski sekä muutamat huivipäiset ”kaapumiehet” säntäsivät aamuhämärässä pieneen valkeaan rakennukseen. Jounikin harkitsi, että jos olis noussut käymään muiden perässä ”kusella” tuossa valkeassa vessan näköisessä rakennuksessa. Onneksi päätti pidätellä eikä lähtenyt kuseksimaan rukoushuoneen nurkkiin. Ois voinut tulla sanomista. Kuski ja muut miehet siis viettivät 5 minuutin aamurukoushetken, kumartelivat Mekkaan päin ja sitten taas matka jatkui.

Näkymä hotellimme ikkunasta Sharjahista - rukouskutsut kaikuvat sujuvasti myös meidän huoneeseen

Päivälämpötilat ovat olleet noin 21-24 astetta eli on”kylmää”(?). Totuttelemme hiljalleen viileämpään ilmastoon ja shoppailtu on talvisempia vaatteita…varsinkin Jounille. Täällä Arabiemiraateissa on tällä hetkellä menossa alennusmyynnit, joten saas nähdä millaisessa kaavussa ja rätti päässä mies Suomeen saapuu. Ostoskeskuksia on onneksi niin paljon, että ehkä jotakin muutakin vaatetta kuin ”kaapuja” ja huiveja löydetään.

Talvivaatetus alkaa olla kasassa...

Dubai Mall- ostoskeskus 880-metrisen (maailman korkein rakennus) Burj Dubai:n juurella oli valtava. Edustettuina olivat kaikki maailman huippumerkkituotteet ja -liikkeet Auloissa ja sisätilojen aukioilla oli näytteillä urheiluautojen valioita ja tietysti löytyi aukio, jolla oli luistinrata, vesiputous, elokuvateattereita ym. – siis kaikkea mahdollista saman katon alta. Ulkona edustalla näyttävä puisto, jossa valtavat suihkulähteet ja klassinen musiikki oli yhdistetty upeaksi ”vesi-ilotulitukseksi”. Näyttää siis suuruudenhullulta tämä meininki täällä. Joka puolella rakennetaan edelleen aivan valtavasti, vaikka maa on kuulma lähes vararikon partaalla. Jatkuva rakentaminen joka korttelissa myös tärvelee ja tukkii kaupunkia, joka näyttää olevan kauttaaltaan jotenkin keskeneräinen.

Kummallinen 880 m korkea rakennus, jonka hissejä (Ellin onneksi) lähipäivinä huolletaan ja ylös ei ole pääsyä...

..eikä tahtonut mahtua kokonaisena kuvaan millään

Tässä ”arabimiesten maailmassa” on monenlaisia kummallisuuksia, joihin törmäilee täällä kulkiessaan. Me osuimme esim. miesten ostoskeskukseen. Ellin oli tarkoitus shoppailla, mutta kieltämättä Jounista oli mukava kulkea kaupasta toiseen ja vertailla upeita laadukkaita italialaisia kenkiä, ranskalaisia takkeja, pukuja, housuja, ym. eri liikkeissä. (Esim. Pierre Cardinilla 75% ale kaikista mahdollisista tuotteista).

Ostoskeskuksessa ihasteltiin esim. autoja...

Vesiputousseinämää....joka hämärässä taustalla

Musiikin tahdissa sykkivä suihkulähde oli kuin ilotulitusta

Kummallista on myös se, että naiset ja miehet jonottavat bussiin eri jonoissa. Naiset istuvat bussissa etuosassa ja miehet takana. Iltaisin miehet taas hengailevat keskenään puistoissa, pelailevat, käyvät syömässä jne. Musta burkha päällä kulkevia naisia näkee keskenään päivisin liikkeellä melko paljon. Osa tiirailee maailmaa harsomaisen huivin läpi, osalla on silmien kohdalla kapea aukko ja osalla pelkkä huivi päässä. 3-4 tällaista vaimoa, liuta tenavia ja pulskan tukeva ”sheikkipukuinen” mies heidän kanssaan länsimaisessa ostoskeskuksessa on suomalaiseen silmään hiukan vieras näky.