MisMeNyOllaa

(KUVAT PAIVITETTY ISTANBUL-ARTIKKELEIHIN)

Nyt alkaa kaksi-viikkoinen Istanbulin vierailu olla lopussa. Aamulla klo. 5.50 nousen shuttle bussiin, joka hakee minut hotellilta ja kuljettaa Ataturkin lentokentälle 40 minuutissa ja viiden euron hintaan. Mikäli Jounin lento Helsingistä Frankfurtin kautta Istanbuliin on ajallaan, minun pitäisi löytää hänet jostakin kentältä torkkumasta huonosti nukutun yön jälkeen. Lentomme Antalayaan lähtee klo. 8.25. Sieltä sitten pitää kehitellä jokin kyyti Alanyaan.

Palatsın edustalla korjaıltıın unıvormut ja kyparat lınjakkaıksı

Viime päivät olen viettänyt täällä vaihtelevasti; joko loikoillut sängyllä lukien ja kirjoittaen tai kävellyt pitkin katuja. Minusta tämä kaupunki sopii erityisesti kävelystä pitäville. Toissapäivänä ajoin ratikalla Kabatasin päätepysäkille ja vierailin siitä parin minuutin kävelymatkan päässä Dolmabahce-Palatsissa. Nyt ihan harmittaa, ettei Tapsan kanssa käyty siellä. Se oli niin hieno palatsi, jossa jopa matot, verhot ja huonekalut olivat paikoillaan. Sekä palatsiin että haaremiin oli oma opastettu kierroksena (yht. 10 e). Harmi, ettei sieltä voi laittaa yhtään valokuvaa, koska kuvaaminen oli kielletty. Paluumatkan tein vesisateessa jalkaisin.

...ja leıjona nujersı krokotıılın...

Tänään kävelin päämääränäni Olivium-ostoskeskus, vaikka ei minulla sinne mitään asiaa ollut. Välillä pysähdyin varmistamaan, että olin oikeassa suunnassa. Kukaan tienneuvojista ei voinut ymmärtää, että meinasin kävellä sinne. Pyörittelivät päitään ja ystävällisesti ohjasivat minua junalle. ”Tykkään kävelemisestä” ei tahtonut mahtua täkäläisten ihmisten päähän. Paluumatkan sitten tein ratikalla, koska minulla oli ostettuna yksi ”jeton” eli matkaan oikeuttava muovikolikko.

Annoin respasta vastaavalle nuorelle miehelle palautetta, että aamupalaa hoitava kaveri ei ole tehtäviensä tasalla. Hän ei millään kykene hahmottamaan, että astiat tyhjenevät pöydästä. Toisaalta hän taipuu ihan kaksinkerroin palvellessaan aamupalakansaa – se ei vaan tahdo korvata sitä, että joka aamu esim. juusto- ja kananmuna-astiat ammottavat tyhjyyttään. Kohteliaisuudesta henkilökunta ei tässä hotellissa kyllä tingi. Illansuussa kun olin pakkaamassa, oveeni koputettiin ja pääasiassa respasta vastaava nuori mies tuli toivottamaan hyvää matkan jatkoa työvuoronsa päättyessä. Halasi kahteen kertaan ja toivotti tervetulleeksi uudestaan. Ehkä tosiaan joskus palaamme tänne, jotta Jounikin pääsisi näkemään, millainen on yksi lempikaupungeistani.

Olen kävellyt pikkukujilla ja vähän suuremmillakin. Täällä pääsee näkemään aitoa turkkilaista elämänmenoa hyvin nopeasti, kun vain poikkeaa pois pääkaduilta.

Eilen kävelin Galata Kulesi-tornille, mikä sijaitsee Golden Hornin toisella puolella. En antanut hissipelkoni käännyttää minua ovelta takaisin, vaan pyysin saada mennä yksinäni nuo seitsemän kerrosta ylös. Ajatus, että jumittuu yksinään hissiin ei ole niin paha kuin että jäisi sinne useamman ihmisen kanssa.

Galata Kulesı-tornıssa

Näköalat olivat henkeäsalpaavat! Sieltä näki Istanbulia silmänkantamattomiin, vaikka päivä oli vähän sumuinen. Kun imaamien rukoukset kymmenistä eri moskeijoista alkoivat soida, olo tuntui suorastaan epätodelliselta. Silmät näki ja korvat kuuli, mutta ihan kuin ei olisi pystynyt ymmärtämään kokemaansa. Ehdottomasti ykköspaikka nähtävyysjärjestyksessä. Tornissa on ravintola, johon kehotetaan menemään auringonlaskun aikaan ja nyt uskon, että se kannattaisi. Ruokahintoja en katsonut, mutta teet, kahvit ja muut juotavat eivät olleet sen kalliimpia kuin muuallakaan.

Kaytossanı on nımıkoıdut setelıt

Takaisin kävellessäni laskin sillalla seisovia onkijoita. Heitä oli noin neljäsataa! Katubasaarien kautta kiertelin ulkoravintolaan nauttimaan päivän lämpimän aterian. Tällä kertaa söin kasviksilla täytetyn letun. No, ei se ihan huippumaukas ollut, mutta vei nälän. Kasvisruokia on hyvin saatavilla ja pääsääntöisesti olen niistä tykännyt. Ehkä kuitenkin pidin thaimaalaisesta ruuasta enemmän. 

Tänään olenkin sitten flunssassa, joten olen viettänyt pilvistä päivää pääasiassa hotellihuoneessani ja juonut kuumaa teetä. Kolmen päivän kuluttua Jouni tulee Suomesta takaisin ja odotan hänen tuloaan jo kuumeisesti. Ikäväni kasvaa päivä päivältä ja odotus saa samanlaisia piirteitä kuin joskus rakastumisvaiheessa. Vähän hassua, mutta kuitenkin mukavaa.

Tapsan lähdettyä lepäsin koko sunnuntai-päivän. Luin lehtiä, joita hän suureksi ilokseni minulle kiikutti. Kuulostaako hullunkuriselta, kun vapaalla pitää vapaapäivää? Tapsan kanssa aamukuudelta lähtiessämme törmäsimme hauskaan ilmiöön; kun imaamin rukoukset eri moskeijoista alkoivat soida, kulkukoira yhtyi laulumaiseen rukoukseen omalla ulinallaan.

Kaupunkı on kaunıs vahan joka suunnalta

Eilen ajattelin lähteä käyskentelemään pikkukujille, mutta respan kaveri ehdotti, että menisin junalla vähän kauemmaksi. Juna kulkee täällä aivan rannan tuntumassa ja niin minä päätin kokeilla sitäkin. Talot radan varrella olivat huonokuntoisia ja näinpä ikkunasta siellä yhden slummialueenkin.

Määränpäässäni Bakirköy:ssä avautui eteeni vilkkaita ostoskatuja, ostoskeskuksia ja ruokapaikkoja. Kiertelin katselemassa tavaroita ja vaatteita sydämeni kyllyydestä. Palasin illansuussa junalla hotellille. Tiedoksi kaikille epäilijöille, en eksynyt matkalla kertaakaan.

Taustalla 'Uusı Moskeıja'

Hotellin respassa työskentelee 3-4 nuorta miestä. He ovat ylen kohteliaita ja avuliaita. Siksipä kerron aina heille minne olen menossa, koska heillä saattaa olla jokin hyvä vinkki annettavanaan. Samalla harjoitutan turkin kieltäni. Osaan sanoa jo kiitos, hei hei, hei, hyvää yötä ja kiitos hyvää. Aika pieni saldo viikon ajalle, mutta kun ei kieli kerta kaikkiaan tahdo vääntyä noihin sanoihin.

Tänään kävelin Istanbulin Uudelle Moskeijalle, joka sijaitsee rannassa aivan maustebasaarin vieressä. Se olikin hieno moskeija, seinät mosaiikkia, lattia sinistä mattoa. Vaikka nyt oli kylmempää (ehkä 10 astetta) kuin yhtenäkään päivänä viime viikolla, päätin hepposissa vaatteissani nousta Bosforin-salmen risteilyalukseen. Kierros kesti 80 minuuttia ja maksoi 5 euroa (10 L). Sisäänheittäjänä oli kyllä luotaantyöntävä sliipattu pukumies kirkuvan pinkin värisessä kravatissaan, joka ensin valehteli minulle lähtöajan ja sitten päälle teeskenteli, ettei 50 liiran setelistäni olisi tarvinnut antaa vaihtorahaa. Kun lopulta menin kysymään, lähteekö tämä paatti vaiko ei, hän sanoi:”Jos sulla on ongelma, voit mennä ulos.” Sapetti vietävästi, mutta niin vain istuin ihailemassa reittimaisemaa. Jos olen joskus kesäaikaan Istanbulissa, menen varmasti uudelleen tuolle risteilylle, sillä näkymät olivat mereltä päin hienot. Olkoon portilla vaikka itse kettu ottamassa rahaa vastaan.

Laıvarısteılylla rahastuksesta huolehtı 'kettu' vaaleanpunaısessa kravatıssaan...

Eilen kiersimme katsomassa Istanbulin merkittävämmät nähtävyydet, mitkä sijaitsevat hotellistamme (Boutique Apex Hotel) kävelyetäisyydellä.

Siniseen Moskeijaan ei ollutkaan pääsymaksua, vaikka netissä niin sanottiin. Mielestämme moskeija ei ollut sisältä mitenkään kummoinen, mutta tulipa nähtyä. Sen jälkeen kävelimme basaarialueelle, kun tarvitsisin välttämättä takin. Nyt olen saanut käyttää Tapsan takkia, kun hänellä oli varatakki mukanaan. Päivälämpötilat ovat jonkin verran 10 asteen päälle. Basaarissa aloimme tehdä kauppaa kahdesta bontsosta ja loppujen lopuksi kävi niin, että myyjä suuttui meille. Väitti jopa, että oli menettänyt kymmenen minuutin aikana monia asiakkaita vuoksemme, kun mietimme niin pitkään, mitä haluaisimme ostaa ja mikä olisi sopiva hinta. Kauppoja ei syntynyt.

Hagıa Sofıan olı hulppea myos sısaltapaın

Seuraava kohteemme oli Hagia Sofia; vuonna 537 alunperin kristilliseksi kirkoksi rakennettu ja sittemmin moskeijaksi muutettu valtava rakennus. Nykyisin se toimii museona. Sisäänpääsymaksu oli 10 e, mutta ei se harmittanut, sillä rakennus on tosiaan näkemisen arvoinen koko suuruudessaan.

Hagıa Sofıan upeıta holvıkaarıa

Hagıa Sofıan 'syovereıssa'

Lopulta vierailimme Basilica Cistern’ssä. Se on maanalainen vesireitti, joka on rakennettu 500-luvulla toimittamaan vettä Bysantin Suureen palatsiin. Rakennelmaan laskeuduttiin portaita pitkin ja eteen aukeni 336 pylvään varassa oleva vesisäiliö. Vettä siellä oli nyt vain ehkä puolisen metriä ja kävelyreittejä pitkin pääsi kiertelemään hämärässä tunnelissa. Vedessä uiskenteli kaloja. Vaikuttava paikka!

Topkapın palatsın edustalla etsıttıın pyovelın kasıenpesuallasta

Pıenı pala Topkapın valtavasta alueesta

Topkapın haaremınaıset

Topkapın mosaııkkeja

Jostakin olin lukenut, että erään moskeijan sisäpihalla olisi ravintola, jossa olisi tarjolla hyvää ruokaa ja aitoa turkkilaista tunnelmaa. Iltaseitsemältä lähdimme taas kartan kanssa matkaan. Ratikalla pari pysäkin väliä ja pian käännös oikealle ja parin korttelin jälkeen olisimme perillä. Jostakin syystä Tapsa ei tahdo oikein luottaa minun varmoihin tietoihini, mutta uskosti tuli nytkin mukana vesisateessa ja tuulessa. Pari korttelia venyi ehkä viideksi, eikä edessä oleva moskeija silloinkaan vielä ollut etsimämme, mutta kyllä me sinne kyselemällä löysimme. Sehzade Mehmed Sofrasi -ravintola oli moskeijan takapihaa kiertävä lasiseinäinen rakennus. Turkkilaisella ruualla saimme tyydytettyä nälkämme, mitä olimme kasvattaneet koko päivän.

Rautatıeasema Bosporınsalmelta kuvattuna

kalastusta upeıssa maısemıssa

Tänä aamuna nousimme lauttaan, mikä vei meidät Bosforin salmen yli Aasian puolelle. Olin katsonut, että siellä olisi jokin ostoskeskus ja olisi löydettävä se takki. Basaareista ostaminen kun on niin rasittavaa. Kun kysyy hintaa, myyjä sanoo:”Se ei ole ongelma.” Sitten pitää tingata ja käydä keskustelua. Ostoskeskuksessa hinta lukee tuotteessa ja ostaminen on yksinkertaista.

Bosporınsalmen nakymıa

Istanbulıssa rııttaa kaveltavaa ja kujıa

Olin katsonut väärin, eikä siellä mitään ostoskeskusta ollutkaan. Mutta kauppoja vieri vieressä ja yhdelle markkina-alueelle löysimme erään vanhan miehen opastuksella. Hän kysyi, mistä olemme ja kuultuaan, että Suomesta, tiesi heti, että presidenttimme on Kekkonen.

Sıllan paa ylla kattojen

Aasian puolelta nousimme toiseen lauttaan, joka vei meidät Golden Hornin rantaan. Sillä matkalla meitä opasti kreikkalainen nuori mies, joka olisi mielellään antanut puhelinnumeronsakin, jos tarvitsisimme jatkossakin apua Istanbulissa. Kiitimme avuliaisuudesta ja jatkoimme matkaamme omin nokkinemme.

Tällä kertaa löysimme Taksimin aukiolle näppärästi, kun ajoimme sinne metrolla. Kävelimme sokerivajareissa – aamupala oli sulanut jo aikaa sitten – ruuhkaisella ostoskadulla ja etsimme salaattipitoista ruokaa. Ei löytynyt, joten söimme tukevammin. Mitään ei taaskaan ostettu, vaikka valtavat alennusmyynnit houkuttelivat meitä pieniä ihmisiä jopa 70 % alennuksilla. Rahan tuhlauksen sijaan kävelimme, kävelimme, kävelimme…

Maustebasaarın upeıta vareja

Loppuillasta pyörähdimme egyptiläisellä maustebasaarilla ja kymmenen tunnin liikkeellä olon jälkeen raahauduimme kotiin eli hotelliin. Enää huominen päivä aikaa kierrellä täällä yhdessä, sitten minun kartanlukutaitoni testataan todenteolla.

'Muulı' (?) matkalla basaareılle...

Kävin saattelemassa Jounin maanantaina 15.2-10 Ataturkin lentokentälle ja samalla reissulla olin vastassa veljeäni, joka tuli muutamaa tuntia myöhemmin. Vähän minua jännitti, kuinka osaan luotsata itseni ja vieraani metrolla ja ratikalla lentoasemalta hotellille. Puhkuin ylpeydestä, kun selvisimme hotellille kertaakaan eksymättä, vaikka välillä siis piti vaihtaa metrosta ratikkaan.

Sınısen moskeıjan edustalla

Tiistai-aamuna lähdimme Kapali Carsi basaari-alueelle. Siinä olikin näkemistä. 56 kadulla oli kaikkiaan yli 4000 myyntipistettä – mikäli oikein laskimme. Alue on katettu ja tunnelma mukava. Niin paljon oli hienoa tavaraa, että emme osanneet valita sieltä mitään.

Basaarin jälkeen keksimme, että lähdemme Taksimiin, koska oli hyvä ilma. Taksim on kai jonkinmoinen keskusta-alue. Ja ei muuta kuin kävelemään. Ylitimme Galata Köprusu -sillan, jolla oli vieri vieressä onkijoita. Määränpäämme oli Taksim-aukio, josta lähtee noin kilometrin pituinen ostoskatu. Löysimme ostoskadulle jonkin kiertotien kautta. Kiertelimme kaupoissa, emmekä vieläkään ostaneet mitään. Emme edes syöneet mitään.

Hagıa Sofıa - Ensın Krıstıttyjen kırkko > Moskeıja ja nykyaan upea museo

Tapsa jäi usein vaateliikkeen ulkopuolelle, kun minä kävin nypläämässä vaatteita. Kerran kun tulin ovesta ulos, hän istui portailla kuin kerjäläinen ainaan. Käsi oli avoinna edessä ja siinä oli liiran kolikko. Väitti, että joku oli kolikon siihen tiputtanut, kun oli kättään huolimattomasti avoimena siinä pitänyt. Minusta tarina tuntui vähän epäuskottavalta, sillä ei hän nyt niin kerjäläiseltä näyttänyt, vaikka parta olikin ajamatta ja kengät olivat vanhat.

Illansuussa tapahtui jotakin, mikä ei selity millään muulla kuin karttavirheellä; olimme aivan väärässä paikassa siihen nähden, missä kuvittelimme olevamme. Paikallisten ihmisten mukaan Taksim-aukio olikin siellä päässä, mistä olimme tulleet, joten olimme hämärän tullessa kilometrien päässä sillalta. Minäkin hyväkäs päivittelin, etteivät turkkilaiset näytä ymmärtävän kartoista mitään ja mitä ne oikein höyrivät, kun ohjaavat väärään suuntaan. Kun kolme miestä oli kehottanut meitä lähtemään päinvastaiseen suuntaan kuin mihin olimme menossa, aloimme uskoa neuvojiamme. Ja toden totta lopulta myöhään iltapimeydessä ylitimme Golden Horn’in ja löysimme takaisin hotellillemme Sultan Ahmet’n alueelle. Aktiivista kävelyä kertyi ensimmäiselle Istanbul-päivälle vaatimattomat 9 tuntia.

Aasıan puolella Istanbulıa ıhastelemassa merenantımıa

Keskiviikko-päivän vietimme Olivia-ostoskeskuksessa. Löysimme sinne ystävällisten ihmisten opastuksella. Se onkin täällä ihmeellistä, että ihmiset auttavat pyytämättä. Ei tarvitse kuin pitää karttaa kädessä, niin aina joku on kysymässä, miten voi auttaa. Päivä oli tuottoisa – siis kauppiaille. Meille pelkkää menoa. Tapsa löysi tuliaiset ja minä iiiiiiihania vaatteita ja kenkiä. Katujen varsilla olevissa pikku myymälöissäkin ehdimme kierrellä.

Illalla päätimme lähteä Suleymaniye-hamamiin. Se on tarjonnut palvelujaan jo 458 vuotta, joten emme olleet ihan ensimmäiset kylpijät. Yllätykseksemme hotellilta oli ilmainen kuljetus kylpylään ja takaisin. Lähdimme kylpylään illalla klo. 20 ja pikku-bussi ajoi pikku-kujia pitkin, näin näimme Istanbulin pimeitä kujia. Yhtään ei tehnyt mieli niille kävelemään, vaikka ei siellä juuri muita kuin kissoja kulkenut.

Kevataurınko on paıstaessaan jo melkoısen haıkaıseva

Hamamissa luulivat meitä sisaruksia tietysti pariskunnaksi ja lykkäsivät meidät samaan pukukoppiin. Kylpylä tarjosi kylpemisvaatteet (naisille bikinit ja miehille lannevaatteen). Aluksi makoiltiin kuumalla kivipenkillä ja kuunneltiin, kuinka pesijät läimäyttelivät kylpijöitä pesuhuoneen puolella. Tosiasiassa ääni oli pahempi kuin miltä se todellinen kohtelu sitten tuntui. Pesijä pesi ensin pesuhanskalla, sitten saippualla ja samalla hieroi. Välillä viskoi viileää vettä niskaan. Hiuksetkin pesi. Minun pesijäni lauleskeli koko ajan työskennellessään ja välillä kysyi, miten voin. Tapsan kylvettäjä ei puhunut sanaakaan. Pesun jälkeen makoilimme taas kivipenkillä. Huuhtelun jälkeen saimme kuivat pyyhkeet ja siirryimme teehuoneeseen istuskelemaan. Koko reisuun meni noin kaksi tuntia ja 73 liiraa eli 36,50 e /hlö.