MisMeNyOllaa

On kun ilta hämärtyy, taivas värjäytyy ensin punertavaksi ja sitten tummuu. Kalastusveneiden ja laivojen pienet valot vilkkuvat äärettömän kaukana taivaanrannan pimeydessä. Reggae soi taustalla juuri sopivan letkeästi. Seuraat terassilta ihmisiä, jotka kulkevat kiireettöminä ohitse. Kaikenlaisia ihmisiä, kaiken maalaisia ihmisiä, lapsia, aikuisia, vanhempia…Hyväntuulisia ihmisiä! Ei tungosta missään! Leuto tuulahdus käy rannalla ja kalan tuoksu grillistä yltää nenääsi – kohta se on lautasella edessäsi! Mmmm…Mitäpä muuta sitä… kuin suuta kohti. 

Sisään heittäjä päivystää ravintolan edustalla

Reggae sopii tänne lämpöön täydellisesti taustamusiikiksi. Kiireettömien ihmisten musiikkia, josta ei saa näissä olosuhteissa tarpeekseen. Pitäisiköhän matkustaa Jamaicalle? Tunnelma saattaisi olla siellä vielä parempi. Jamaica on juuri tällä hetkellä aivan liian kaukana, mutta jos hiljaa hivuttaisi siihen suuntaan? Mutta kumpaa kautta?

Intia alkaa olla osaltamme ohi. Tämäkin piti kokea. Ehkä vielä pitää kokea jotakin muuta. Siksipä matkamme jatkuu uusiin maihin. Varkala oli tosin meille miellyttävämpi tuttavuus kuin muutama aiempi paikka Intiassa.

Tänään sitten vaihteeksi paistoi aurinko…ja Elli unohti aurinkorasvan. Kyllä nyt punottaa mutta lähinnä vain kasvoista. Uimassa käytiin kans, ja voimakkaista merivirroista ei täällä varoitella turhaan. Vaikka aallot ovat olleet pienehköjä, niin virtaus rannan tuntumassa on huomattava. Täällä näyttää olevan länkkärituristeja huomattavasti enemmän kuin Kovalamissa…suomalaisiin emme ole törmänneet, mutta muita pohjoismaalaisia ja tietty saksalaisia tuntuu ainakin löytyvän.

Uimassa on aina mukavaa...vaikkakin uiminen jää aalloista ja virtauksista johtuen usein jalat pohjassa kävelyksi

Jouni ihasteli päivän haarahaukkoja ja valkopäähaukkoja – “Whitehead hawks” – nettikuvauksen mukaan(?). Nämä haukat kilpailivat pikkukaloista varisten kanssa, joita kalastajilta oli jäänyt rannalle. Mies ja kamera istuivat suojassa veneen kyljen alla ja haukat liitelivät ja napsivat muutaman metrin päästä itselleen suupaloja.

Whitehead hawk

Haarahaukkoja palmun täydeltä...

...josta oli helppo syöksähtää rannalle poimimaan kaloja

Nyt illalla tuli sitten taas myös sade, oikein ukkosen kera. No loppui onneksi suhteellisen pian ja pääsimme harrastamaan skype-puheluita. Lehdissä turistimäärien uutisoidaan romahtaneen ja monet yrittäjät ovat täälläkin kriisissä. Kapasiteettia tälläkin rannalla on huomattavasti suurempaan turistimäärään ja kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin ei selvästikään riitä väkeä.

Rantapenkan päältä löytyy monelaista yrittäjää

Mukavan näköistä majoitusta löytyy aivan rannan läheltä

Viivähdimme muutaman edellisen yön Thiruvananthapuramissa ja nyt kirjoittelemme tätä sateisessa Varkalassa, joka on pieni kylä noin 45 km tuosta edellisestä T:llä alkavasta kaupungista pohjoiseen Siis rannikolla ollaan edelleen. Tämä Varkala on myös hyvin vahvasti länkkäreiden suosiossa. Ranta on pitkä ja ehkäpä myös ympäristöltään mukavampi kuin Kovalam. Rannan turistipyydykset ovat kyllä todellisessa sortumavaarassa, sillä kaikki on rakennettu heti rantapenkan äärelle ja pudotusta hiekkarannalle ja mereen on 10-20 metriä kohdasta riippuen. Nyt kun on satanut paikallistenkin mukaan poikkeuksellisen paljon, niin tällaiset korkeat rantapenkat saattavat tipahtaa, kuten jossakin kohden näkyy jo tapahtuneen.

Varkalan rantaa, jonka töyräs on paikoitellen romahtamassa alas

 Kovasti olimme aluksi lähdössä jopa Goalle asti, mutta sitten ”tulimme järkiimme” ja kävimme ostamassa lentoliput Malesiaan. Jätämme siis Intian ja lähdemme ihmettelemään muita Aasian maita. Lentomme Thiruvananthapuramista Air Asian koneella lähtee ensi keskiviikkona (18.11.2009) Kuala Lumpuriin (50e/ hlö).

Hotelli, josta löytyy asiallisia huoneita 500 rupiasta (n, 7,5 e) ylöspäin ... ja nettiyhteys

Intiaa olemme nähneet nyt yhdelle kertaa riittävästi. Toki kaikenlaista nähtävää täällä olisi vielä yllinkyllin, mutta meille tuli nyt kiintiö täyteen. Varkalan alueella vietämme siis tämän viimeisen Intiassa oloaikamme. Tässä hotellissa on mahdollisuus käyttää omaa läppäriä langattomassa verkossa, mikä on luksusta. Päivittäiset muutamien tuntien sähkökatkot vain välillä hankaloittavat käyttöä.

Alas rannalle pääsee muutamasta kohtaa portaita

Juuri tällä hetkellä istumme ravintolassa tässä rantatöyräällä – sataa aivan kaatamalla. Elli söi annoksen kasvislasagnea ja joi yhden oluen (King Fisheriä). Olut tuotiin pöytään sanomalehteen käärittynä, kaadettiin isoon teemukiin ja piilotettiin tarjoilijan toimesta pöydän alle. Jounin Cokis sen sijaan jäi pöytään ilman peittelyitä. Olutta toki tarjotaan täällä yleisesti juotavaksi , mutta nuo muut alkoholiin liittyvät toimintatavat saavatkin jo hymyn huulille. Toisaalta tuo King Fisher on kyllä sellaista lientä, ettei sitä yhtä pulloa enempää kykene juomaankaan. Ruoka on ollut pääosin viimeaikoina hyvää, mutta toki ajoittain aivan liian tulista. Täällä länkkärirannikolla nyt tietty on näitä mauttomiakin ruokia, joista esimerkkinä voisi mainita pizzat, jotka onnistutaan lähes aina tekemään täytteistä riippumatta täysin mauttomiksi.

Kalan ystävät saavat valita syötävänsä monissa paikoissa jo heti kadulta käsin

Aallot lyövät uudestaan ja uudestaan, kohta tulee se ISO. Vettä kauhoen aallon harjalle…Ylös surffi-laudan päälle ja tasapaino… Haa…Se onnistui!!! Aalto vie ja vie ja vie…Vau mikä kyyti…Surffaus on upeeta…Uudestaan…tähän jää koukkuun…

Meri ja pilvet muuttuvat ja nayttavat aina valilla niin erilaisilta

Herään hikisenä moskiittoverkon alta, meren pauhu kuuluu sisälle jälleen melkoisella voimalla, vaikka parvekkeen ovet ovat kiinni. Keräilen lakanat takaisin ojennukseen ja yritän jatkaa unta. Muistelen Ellin toteamaa edelliseltä illalta, kun punnertelin etunojia ja valittelin huonoa kuntoa:”Pudota muutama kilo, niin ei sulla mitään hätää ole.” Hymyilyttää ja jatkan unta, toivottavasti surffaan seuraavassakin unessa.

Majakalta etelaan

Lehmahaikarat tonkimassa rannan roskia...

Moskeija rannalla

Vettä on satanut joka päivä. Nyt tosiaan vaatteet haisevat jo ummehtuneelle. Lehdissäkin on uutisia rankkasateista ja jopa cyclonista varoitellaan juuri siellä alueella, jonne meinasimme huomenna suunnistaa. Mitään hinkua ei tornadoalueelle ole, joten emmeköhän viivyttele täällä Kovalamin alueella, jollei sääennustukset muutu. Kolmen kuukauden toimettomuus on alkanut tehdä tehtäväänsä! Pää on alkanut tuottaa suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Kaikenlainen haaveilu on lisääntynyt. Jopa työhön paluu vuorotteluvapaan jälkeen on alkanut näyttäytyä mahdollisena vaihtoehtona. Ellin piti oikein ostaa päiväkirja, johon voi kirjata ylös suunnitelmia ja ajatuksia tulevan varalle. Täytyy myöntää, että vireys mielessä tuntuu mukavalle.

Pyykkaysta

Hotellimme aivan rannan partaalla on pieni 3:n huoneen majatalo. Parvekkeen alapuolella kulkee rannan ”kävelykatu”, joka on noin kilometrin matkalta täynnä erilaisia majoitus-, ravintola- ja myyntipalveluita. Sisäänpäin rannalta taas löytyy kapealta kaistaleelta aina vain lisää pieniä kävelykujia ja halvempia majoitusvaihtoehtoja. Kohtuullinen majapaikka olisi löytynyt jopa 4-5 eurolla. Parvekkeemme edustalta pääsee vaivattomasti uimaan. Melko voimakkaat merivirrat ja kohtalaisen kokoiset aallot on vain huomioitava uidessa. Ilman kosteus on maksimaalinen, sillä on lämmin, mutta nämä muutamat päivät ovat olleet  pilvisiä ja välillä on sadellutkin. Huonona puolena on se, että mikään ei  tahdo kuivua täällä millään ja pian kuljemme todella tunkkaisissa vaatteissa ellei arska rupea pian paistamaan.

Nakyma parvekkeelta majakalle

...Ja sama sateella...

...seka pimean aikaan

Täältä löytyy siis rantaravintoloita, paikkoja joihin istahtaa, joissa viivähtää ja vaikka syödä hyvin. Rantaravintolat tai katukahvilat ovat olleet meiltä Intiassa aiemmin täysin kateissa. Paikkaa johon istahtaa, jossa levähtää, seurata kadun vilinää, syödä ja juoda jotakin on saanut etsiä. Toki kaupungeissa on ollut ravintoloita, mutta ne ovat usein ns. ruokapaikkoja, joissa cooleri viilentää ilmaa ja ainoa mitä näet on sisätiloissa olevat muut asiakkaat ja tarjoilijat.

Varsin mukavan nakoisia rantapoukamia

Kovalamissakin turismi ja paikallinen kalastuskulttuuri elävät näennäisen mukavasti rinnakkain. Kalastajia näkee kiskomassa nuottaa ylös samalla rannalla, missä surffarit ja muut turistit nauttivat aalloista. Nuotat ovat todella isoja ja työlään näköisiä pyydyksiä, mutta antavat välillä myös hyvän saaliin. Välillä taas saaliina näkyy olevan vain lähes pelkästään meduusoja (jelly-fish).

Nuottaa ja saalista kiskotaan rannalle

Ja saaliiseen oltiin selkeasti tyytyvaisia

Kaloja lajiteltiin ja myytiin jo paikan paalla

Meille kerrottiin, että kalastaja saa yhdestä kunnon pari kiloisesta vonkaleesta noin 100 rupiaa. Jos saalis on hyvä, voi tienesti olla siis kohtuullinen. Tosin nuottakuntaan näkyy kuuluvan useita kymmenia miehiä.

Laadukasta rantamaisemaa

"Ratti"-myyjien kanssa voi tinkia loputtomiin...

Kovalamista löytyy myös tasokkaita rantalomahotelleja omilla rannolla, uima-altailla, Ayerveda-hoidoilla ym. Näitäkin hotelleja kävimme uteliaina tutkimassa, mutta hinnat nousevat joissakin jo yli sadan euron/yö, joten pienen budjetin reppumatkaajalla ei niihin ole asiaa.

Parvekkeen edessa uimassa