MisMeNyOllaa

Suomeen palattiin ja lennot sujuivat hyvin! Lensimme NY:sta Kanadan Ottawaan reilun tunnin ja Ottawasta Frankfurtiin n. 8 tuntia… Lentomme AirCanadalla Saksaan meni rattoisasti… ja siitä piti huolen noin 1.5-vuotias tummahipiäinen pikkutyttö, joka matkusti vieressämme äitinsä kanssa. Nukuttua ei siis tullut. Frankfurtissa aamuseitsemältä etsimme bussia Hahnin lentokentälle ja se löytyikin helpolla. Sullouduimme täpötäyteen bussiin ja lopulta nyrpeän oloiset saksalaiset tekivät sen verran tilaa, että pääsimme istumaan. Matkustimme Hahnin kentälle 12 e/ 1.5 tuntia ja odottelimme aikamme Ryanairin lentoa Hahnista Tampereelle. Ryanairin tarkat punnitussysteemit meinasivat tuottaa vaikeuksia käsimatkatavaroidemme  painojen kohdalla, mutta onneksi apuun tuli ystävällinen suomalaisperhe ja käsimatkatavaramme jakautuivat osittain heidän reppuihinsa. Ryanair tuntuu ottavan kaikesta mahdollisesta hinnan, jos se vain suinkin on mahdollista. Tampereelle laskeuduimme keskiviikko- iltana klo 18.15, Marfa, Petri ja Jaana olivat vastassa. 

10x15 cm "karttakirja" palveli koko reissun ajan mainiosti...

...hiukan vanhahkot kartat, joilta oli mukava zoomata mihin kulloinkin ollaan menossa....

Muutamaan edeltävään vuorokauteen ei ollut tullut nukuttua ja Viivin luona Treella uni maistui. Seuraavana aamuna matkasimme Ellin siskon kyydillä Keski-Suomeen. Auto haettiin tallista ja käytettiin leimalla ja sitten vain kierreltiin ja nautittiin rakkaitten sukulaisten vieraanvaraisuudesta viikon ajan. Oli ihanaa saunoa ja syödä kaikkia suomalaisia herkkuja, kuten ruisleipää, uusia perunoita, silliä, lohta ym.  ja…puhua suomea Hämmästyttävältä tuntui aluksi asioida esim. marketeissa ja selvittää asioita selvällä suomella. Vaikka muutaman kerran tuli luonnostaan heitettyä kassalla alkukohteliasuuksia USA:n murteella

Onnellisesti Tampereella... Hymy on löyhässä, vaikka takana on matkustamista ja valvomista useampi vuorokausi

Uudessakaupungissa ja omassa sängyssä on nyt nukuttu jo muutama yö. Yritämme totutella tähän arkeen ja podetaan pienoista kulttuurishokkia, kun tarvitsee valmistaa itse ruoat  Hoitamatta on vielä monia asioita kuntoon, jotta normaali arki palaa. Toisaalta nyt ei ole tarvinnut miettiä mihin mennä seuraavaksi yöksi – mikä sekin tuntuu oudolta. Uusikaupunki on onneksi tällä hetkellä parhaimmillaan ja kaunis kuin mikä. Moni pikkukaupunki maailmalla kalpenee matkailukohteena meidän kaupunkimme rinnalla. Rantamakasiineilla ja pursiseuralla on jo ehditty käväistä ja nauttia näistä upeista paikoista hyvässä seurassa. Mutta esim. Isokarin majakalle tekisi tietty vielä mieli poiketa ja mieluiten meloen

Keski-Suomessa suviyön hämärässä nautittiin herkuista ja tuhansista hyttysistä

...Suviyössä voi myös valmistaa itselleen savi-yrttinaamion, joka "tekee iholle ihmeitä"....

..."et usko vai?...Kato mun tietokoneeni tuottaa näitä juttuja...."

On vaikea kuvitella matkustavansa hetkeen aikaan mihinkään, mutta toisaalta sen kyllä tietää, että jossakin vaiheessa se kaipuu nähdä taas jotakin uutta iskee. Intiaan emme kaipaa, mutta mielissämme olemme jo monasti palanneet muualle Aasiaan. Myös Balkanin seutu oli varsin kiinnostavaa ja kaunista aluetta, joten joskus vielä… Sitä ennen toivotamme teidät kaikki ‘ei uusikaupunkilaisetkin’ tervetulleiksi kyläilemään kesäiseen Ukiin. Oli oikein mukavaa ja todellinen ilo, että matkallamme oli niin paljon seuraa tämän blogin kautta. KIITOS TEILLE!

New York on viihtyisä suurkaupunki, joka ei petä, vaan antaa varmasti aina jotakin lisää ja enemmän. Sellaiset ovat ainakin meidän tunnelmat tästä eri kulttuurien sulatusuunista. On niin ihmeellistä nähdä esim. metrossa tai kadulla niin monen näköisiä, värisiä, kaltaisia ja eri yhteiskuntaluokista olevia ihmisiä. Pieniä ja suuria sekä todella suuria. Yli 200 kg painavat ihmiset ovat varsin tavallinen näky katukuvassa ja osa heistä kulkeekin vain sähköpyörätuoleilla. Kamppanjat esim. diabetesta ym. vastaan ovat tietty myös käynnissä. Hiukan surullista on nähdä joukoittain teini-ikäisiä, jotka ovat todella reilusti ylipainoisia.

Pojat keräsivät rahaa kadulla breakdance-esityksellä ja meno oli 'ilmavaa'

Broadway oli muutettu yli kymmenen korttelin matkalta markkina-alueeksi...

Helteinen päivä, viikonloppu ja ihmisiä riitti....

Turisteja liikkeellä valtavasti...

NYPD valvoo - "New Yorkin keskustassa on turvallista liikkua ja rikollisuutta on vähän" - vakuutti tämä kaveri

Aiemmin olemme ihmetelleet esim. sitä, että monet pienetkin kaupungit on rakennettu autoilua silmällä pitäen ja joka paikkaan todella liikutaan autolla. Kävelijöitä ei monissa kaupungeissa edes nähnyt. Toinen syy ylipaino-ongelmiin näkyy ruokailutottumuksissa. Kaikkein vaalein leipä ja rasvasimmat sekä makeimmat vaihtoehdot tekevät parhaiten kauppansa joka suunnalla…(Paitsi NY:ssa nyt löytyy kyllä monia “terveyskauppoja”, joiden valikoimissa on paljon muutakin.)  Ns. Continental-aamupala esim. motelleissa oli lähinnä vitsi, sillä järjestään tarjolla oli vain kahvia, muroja ja 3-4 lajia donitseja/viinereitä sekä vaaleaa paahtoleipää marmeladilla. Vihanneksista, juustosta, leikkeleistä ei motelliaamupalalla näkynyt vilaustakaan.

Tällaisissa 'aikuisten naisten karkkikaupoissa' jotkut pystyvät viettämään tunteja, vaikka useampana päivänä...

Pyrimme päivittämään blogimme vielä myös tilastomielessä eli yhteenvetoa monenlaisesta matkaan liittyvästä on luvassa. Autolla ajosta nyt voisi tuoreeltaan mainita, että ajokilometrejä Houstonista auton vuokrattuamme kertyi New Yorkiin asti 12180 km (7571 mailia). Polttoaineeseen kului tuolla matkalla hiukan vajaa 500 euroa ja keskihinta oli noin 0,55 euroa/litra.

Sunnuntaina ajeltiin metrolla Coney Islandille viettämään aurinkoista kesäpäivää - kuten tuhannet muutkin

...kaikki eivät uineet, vaan jotkut esim. kalastivat taustalla näkyvällä laiturilla...

...tyylejä, yrittäjiä ja tapoja oli kymmeniä...

Nuorimies - itsenäinen kalastusyrittäjä

' Syö kyllä, mutta ei nappaa'

Tiistai aamusta aikaisin lennämme Air Canadalla New Yorkista La Guardian kentältä Ottawaan, jossa vietämme päivän lentokentällä. Jatko Air Canadalla Frankfurtiin lähtee vasta myöhään iltapäivästä – alkuillasta. Joten seuraava blogi kirjoitetaan tod.näk. Suomesta Fiilikset kotiin paluuseen ovat hyvät ja jopa jo malttamattomat. Mutta siitä huolimatta aika ei ole nyt tullut pitkäksi, koska olemme NY:ssa.

Rantakadulla....

Coney Islandilla soitti latinotahteja Puerto Ricolainen ryhmä...

...ja sitten luonnollisesti laitettiin jalalla koreasti

Toissayön yövyimme jossakin asuntovaunualueella. Olimme viettäneet illan Central Valley -outletissa ja lähdimme etsimään yöpaikkaa iltahämärissä.  Black Bear-leirintäalueelle ei saanut mennä teltalla, joku toinen olisi maksanut 38 dollaria, kolmatta etsimäämme ei ollut edes olemassa.

Central Valleyn outlet-alueelta löytyi 197 kauppaa ja matkaa NY:n noin 80km

Väsyneinä ja pilkkopimeässä löysimme alueelle, jossa oli asuntovaunuja keskellä lehtimetsää ja ei yhtään mitään. Löimme teltan pystyyn ja Jouni vetäytyi siihen mustakarhujen syötäväksi. Elli päätti nukkua autossa.  Metsä ympärillä välkehti kuin led-valot olisivat vilkkuneet – tulikärpäsiä vai mitä? Aamulla keräsimme leirimme ja jätimme alueen pitäjälle kirjekuoressa 20 amerikan rahaa. Seuraavana aamuna kiirehdimme jo motelliin. Se täällä onkin hyvä asia, että motellihuoneen saa heti aamusta ja löytää lähes jokaisesta moottoritien exit’istä/uloskäynnistä.  

Jos joskus matkustat Ny:iin, niin varaa vähintään viikko - se ei riitä mihinkään, mutta antaa käsityksen siitä, mitä kaikkea olisi ollut mahdollista kokea täällä

New York otti meidät tänään puoliltapäivin vastaan aurinkoisesti. Pilvetön taivas ja hellelukemat paransivat tunnelmaa, joka hiukan rakoili, kun jonotimme moottoritien ruuhkissa. Ruuhkat oikeastaan johtuivat tulli-/siltamaksuista, joille oli jonotettava päästäkseen tänne Manhattanille asti kurvailemaan. Hävyttömiä hintoja ottivat köyhiltä matkalaisilta (8 ja 5,5 dollaria).

Ruuhkaa matkalla Manhattanille...

Mutta nyt on kurvailut kurvailtu. Auto palautettiin La Guardian kentälle Budgetin autovuokraamoon ja homma sujui jouhevasti. Kamat kantoon ja bussiin, jolla saavuimme Manhattanille Choclat-hostelliin. Kaikki tuntuu täällä helpolta, sillä paikat, bussit ja metrolla kulkeminen ovat nyt vanhastaan tuttuja juttuja.

Union Square - yksi keskustan puistoista, jossa ihmiset viihtyvät...

Tässä kaupungissa on kyllä mukavan rento tunnelma. Ajelimme  metrolla Union Squarelle kävelemään ja ihmettelemään NY:n shoppailukatuja.  Mitä enemmän katselee, sitä enemmän tarpeita tuntuu olevan.

Union Squaren liepeillä on myös "torimyyntiä"

Tuntuu kummalliselta, että matka alkaa olla lopuillaan. On ihanaa tulla Suomeen ja kotiin! Lähtiessä ei tiennyt, mitä on edessä – nyt osaa odottaa jotakin; rakkaimpien tapaamista, ruisleipää, suomen kieltä, vesisadetta, savu- ja graavikalaa, saunaa, töitä, omaa pehmoista sänkyä, viikonloppu Hesaria, kuntosalia, järviuintia, tuttua ruokakauppaa, puhelinkeskusteluja, hyttysiä, Kukko-olutta jne.. 

Tällä hetkellä on sellainen kuvitelma, että emme enää koskaan matkusta mihinkään…  tai ehkä joskus vielä Thaimaahan, Eurooppaan, Viroon…  Thaimaa taisi jäädä suosikiksemme, sillä siellä oli kaunista, melko puhdasta, edullista, ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki toimi mallikkaasti. Viisainta olisi tehdä omatoimimatka Thailandiin, mutta senkään ajankohta ei ole nyt. Kotiinhan tässä ollaan tulossa.

Metrotunnelin asemalaiturilla odottelemassa kyytiä...

Aikamme ajeltiin alaspäin tuolta Penisulan suomalaisseuduilta ja päädyttiin muutamaksi yöksi Chicagon seudulle viettämään motellielämää. Mukavaa ja rattoisaa…hiukan kiertelyä ostoskeskuksissa ja sitten taas lepäämään motelliin. Päivät käyvät vähiin täällä ameriikan raiteilla, joten nyt siis lepäiltiin, jotta jaksetaan rypistää loppuun asti Ja jos kaikki natsaa kohdalleen, niin Pirkkalan kentälle saavumme Frankfurtista 23.6. 2010 klo 18.15 – paikallista aikaa. 

Amerikkalainen käsitys "omakotitalosta" on huomattavasti joustavampi ja monipuolisempi

tällaisia parakkimallisia - pitkiä ja kapeita taloja ja asuntoalueita on tässä maassa tosi paljon

Automme vaihdoimme Cicagossa Fordiin ja nyt kelpaa taas ajella.  Ellin mielestä uusi auto on parempi koska se on punainen ja Jounista … koska se on punainen ja …hieman isompi.  Matka taittuu, kun Elli lukee ostamaansa Gottmanin parisuhdekirjaa ja tekee haastavia kysymyksiä ajon aikana. Toistaiseksi on pysytty hyvin tiellä mielenkiintoisista keskusteluista huolimatta. Moottoritiet johtivat meidät Michiganin osavaltion kautta ja Detroitin yläpuolelta Kanadaan. USA:n moottoritiet ovat viime aikoina olleet  melkoista röykytystä ja vauhtikin (70 mi/h = 115km/h)  4-5 kaistaisella tiellä (samaan suuntaan), on juuri tien epätasaisuuksista johtuen tuntunut liialliselta.

Säät eivät täällä Cicagon seudulla juuri suosineet ja vesi- ja ukkoskuuroja on riittänyt

Kanadan rajalla meille esitettiin liuta mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä virkaintoisten rajaviranomaisten taholta, mutta lopulta 1/2 tunnin supliikki ja seisoskelu eri luukuilla päättyi ja jatkoimme matkaa Kanadan puolelle. Nyt vietämme mukavaa koti-iltaa teltassa London-nimisen kaupungin kupeessa olevalla leirintäalueella. Huomenna poikkeamme katsomaan vesiputousta, joka täältä Kanadan puolelta on näyttävämpi, kuin USA:sta.

...ja lähempää...putouksen alla turistikuljetuspaatti, jossa sadetakeista huolimatta oli kannella märkä kyyti

Elli on tyytyväinen saatuaan täyteen yhden päiväkirjan (240 sivua), jonka osti 7 kk sitten Intiasta. Nyt oli aika ostaa uusi. Päiväkirjaa on kuulma kirjoitettu kahdesta suunnasta. “Etupäästä on kirjoitettu faktaa ja takapäästä fiktioo.”

Pari päivää kulutimme outlet-ostosalueilla. Merkkiliikkeiden myymälät ovat muodostaneet siis eräänlaisia “tehtaanmyymälät”-ostosalueita, joissa sitten useiden neliökilometrien ostosalue on täynnä näitä tuotteitaan edullisesti myyviä liikkeitä (Adidas, Nike, Puma, Calvin Klein, Lewis,…). Ja kun alueelta löytyy vaikkapa 120 eri myymälää, niin … tällaiset paikat ovat oikeita naisten “paratiiseja”. ;-(

...kaikenlaista tekisi mieli mahduttaa matkalaukkuihin