MisMeNyOllaa

Suomeen palattiin ja lennot sujuivat hyvin! Lensimme NY:sta Kanadan Ottawaan reilun tunnin ja Ottawasta Frankfurtiin n. 8 tuntia… Lentomme AirCanadalla Saksaan meni rattoisasti… ja siitä piti huolen noin 1.5-vuotias tummahipiäinen pikkutyttö, joka matkusti vieressämme äitinsä kanssa. Nukuttua ei siis tullut. Frankfurtissa aamuseitsemältä etsimme bussia Hahnin lentokentälle ja se löytyikin helpolla. Sullouduimme täpötäyteen bussiin ja lopulta nyrpeän oloiset saksalaiset tekivät sen verran tilaa, että pääsimme istumaan. Matkustimme Hahnin kentälle 12 e/ 1.5 tuntia ja odottelimme aikamme Ryanairin lentoa Hahnista Tampereelle. Ryanairin tarkat punnitussysteemit meinasivat tuottaa vaikeuksia käsimatkatavaroidemme  painojen kohdalla, mutta onneksi apuun tuli ystävällinen suomalaisperhe ja käsimatkatavaramme jakautuivat osittain heidän reppuihinsa. Ryanair tuntuu ottavan kaikesta mahdollisesta hinnan, jos se vain suinkin on mahdollista. Tampereelle laskeuduimme keskiviikko- iltana klo 18.15, Marfa, Petri ja Jaana olivat vastassa. 

10x15 cm "karttakirja" palveli koko reissun ajan mainiosti...

...hiukan vanhahkot kartat, joilta oli mukava zoomata mihin kulloinkin ollaan menossa....

Muutamaan edeltävään vuorokauteen ei ollut tullut nukuttua ja Viivin luona Treella uni maistui. Seuraavana aamuna matkasimme Ellin siskon kyydillä Keski-Suomeen. Auto haettiin tallista ja käytettiin leimalla ja sitten vain kierreltiin ja nautittiin rakkaitten sukulaisten vieraanvaraisuudesta viikon ajan. Oli ihanaa saunoa ja syödä kaikkia suomalaisia herkkuja, kuten ruisleipää, uusia perunoita, silliä, lohta ym.  ja…puhua suomea Hämmästyttävältä tuntui aluksi asioida esim. marketeissa ja selvittää asioita selvällä suomella. Vaikka muutaman kerran tuli luonnostaan heitettyä kassalla alkukohteliasuuksia USA:n murteella

Onnellisesti Tampereella... Hymy on löyhässä, vaikka takana on matkustamista ja valvomista useampi vuorokausi

Uudessakaupungissa ja omassa sängyssä on nyt nukuttu jo muutama yö. Yritämme totutella tähän arkeen ja podetaan pienoista kulttuurishokkia, kun tarvitsee valmistaa itse ruoat  Hoitamatta on vielä monia asioita kuntoon, jotta normaali arki palaa. Toisaalta nyt ei ole tarvinnut miettiä mihin mennä seuraavaksi yöksi – mikä sekin tuntuu oudolta. Uusikaupunki on onneksi tällä hetkellä parhaimmillaan ja kaunis kuin mikä. Moni pikkukaupunki maailmalla kalpenee matkailukohteena meidän kaupunkimme rinnalla. Rantamakasiineilla ja pursiseuralla on jo ehditty käväistä ja nauttia näistä upeista paikoista hyvässä seurassa. Mutta esim. Isokarin majakalle tekisi tietty vielä mieli poiketa ja mieluiten meloen

Keski-Suomessa suviyön hämärässä nautittiin herkuista ja tuhansista hyttysistä

...Suviyössä voi myös valmistaa itselleen savi-yrttinaamion, joka "tekee iholle ihmeitä"....

..."et usko vai?...Kato mun tietokoneeni tuottaa näitä juttuja...."

On vaikea kuvitella matkustavansa hetkeen aikaan mihinkään, mutta toisaalta sen kyllä tietää, että jossakin vaiheessa se kaipuu nähdä taas jotakin uutta iskee. Intiaan emme kaipaa, mutta mielissämme olemme jo monasti palanneet muualle Aasiaan. Myös Balkanin seutu oli varsin kiinnostavaa ja kaunista aluetta, joten joskus vielä… Sitä ennen toivotamme teidät kaikki ‘ei uusikaupunkilaisetkin’ tervetulleiksi kyläilemään kesäiseen Ukiin. Oli oikein mukavaa ja todellinen ilo, että matkallamme oli niin paljon seuraa tämän blogin kautta. KIITOS TEILLE!