MisMeNyOllaa

Toissayön yövyimme jossakin asuntovaunualueella. Olimme viettäneet illan Central Valley -outletissa ja lähdimme etsimään yöpaikkaa iltahämärissä.  Black Bear-leirintäalueelle ei saanut mennä teltalla, joku toinen olisi maksanut 38 dollaria, kolmatta etsimäämme ei ollut edes olemassa.

Central Valleyn outlet-alueelta löytyi 197 kauppaa ja matkaa NY:n noin 80km

Väsyneinä ja pilkkopimeässä löysimme alueelle, jossa oli asuntovaunuja keskellä lehtimetsää ja ei yhtään mitään. Löimme teltan pystyyn ja Jouni vetäytyi siihen mustakarhujen syötäväksi. Elli päätti nukkua autossa.  Metsä ympärillä välkehti kuin led-valot olisivat vilkkuneet – tulikärpäsiä vai mitä? Aamulla keräsimme leirimme ja jätimme alueen pitäjälle kirjekuoressa 20 amerikan rahaa. Seuraavana aamuna kiirehdimme jo motelliin. Se täällä onkin hyvä asia, että motellihuoneen saa heti aamusta ja löytää lähes jokaisesta moottoritien exit’istä/uloskäynnistä.  

Jos joskus matkustat Ny:iin, niin varaa vähintään viikko - se ei riitä mihinkään, mutta antaa käsityksen siitä, mitä kaikkea olisi ollut mahdollista kokea täällä

New York otti meidät tänään puoliltapäivin vastaan aurinkoisesti. Pilvetön taivas ja hellelukemat paransivat tunnelmaa, joka hiukan rakoili, kun jonotimme moottoritien ruuhkissa. Ruuhkat oikeastaan johtuivat tulli-/siltamaksuista, joille oli jonotettava päästäkseen tänne Manhattanille asti kurvailemaan. Hävyttömiä hintoja ottivat köyhiltä matkalaisilta (8 ja 5,5 dollaria).

Ruuhkaa matkalla Manhattanille...

Mutta nyt on kurvailut kurvailtu. Auto palautettiin La Guardian kentälle Budgetin autovuokraamoon ja homma sujui jouhevasti. Kamat kantoon ja bussiin, jolla saavuimme Manhattanille Choclat-hostelliin. Kaikki tuntuu täällä helpolta, sillä paikat, bussit ja metrolla kulkeminen ovat nyt vanhastaan tuttuja juttuja.

Union Square - yksi keskustan puistoista, jossa ihmiset viihtyvät...

Tässä kaupungissa on kyllä mukavan rento tunnelma. Ajelimme  metrolla Union Squarelle kävelemään ja ihmettelemään NY:n shoppailukatuja.  Mitä enemmän katselee, sitä enemmän tarpeita tuntuu olevan.

Union Squaren liepeillä on myös "torimyyntiä"

Tuntuu kummalliselta, että matka alkaa olla lopuillaan. On ihanaa tulla Suomeen ja kotiin! Lähtiessä ei tiennyt, mitä on edessä – nyt osaa odottaa jotakin; rakkaimpien tapaamista, ruisleipää, suomen kieltä, vesisadetta, savu- ja graavikalaa, saunaa, töitä, omaa pehmoista sänkyä, viikonloppu Hesaria, kuntosalia, järviuintia, tuttua ruokakauppaa, puhelinkeskusteluja, hyttysiä, Kukko-olutta jne.. 

Tällä hetkellä on sellainen kuvitelma, että emme enää koskaan matkusta mihinkään…  tai ehkä joskus vielä Thaimaahan, Eurooppaan, Viroon…  Thaimaa taisi jäädä suosikiksemme, sillä siellä oli kaunista, melko puhdasta, edullista, ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki toimi mallikkaasti. Viisainta olisi tehdä omatoimimatka Thailandiin, mutta senkään ajankohta ei ole nyt. Kotiinhan tässä ollaan tulossa.

Metrotunnelin asemalaiturilla odottelemassa kyytiä...