Yellowstone – ihmemaa

28.05.2010 klo 1.39 (USA)

Salt Lake Cityn 'takatalvi' maisemaa - onneksi autossa on alla 'paskat kesärenkaat'

Heräsimme Nephissä toukokuun 24.päivän aamuun pahaa aavistamattomina. Verhot avattuamme ei yhtään naurattanut: auto ja koko tienoo oli kunnon lumikerroksen peitossa! Lähdimme kuitenkin tuolta Salt Lake Cityn seudulta kohti Yellowstonen kansallispuistoa. Ymmärrettävistä syistä yövyimme vielä seuraavankin yön motellissa matkan varrella Pocatellossa ja pesimme pyykit motellin pesulassa. Lumet olivat onneksi jo sulaneet ja tiistai-päivä näytti paljon paremmalta kuin mitä sääennusteet olivat luvanneet. No koska emme ole mitään aamuihmisiä, niin saavuimme Yellowstonen länsi-portille vasta iltapäivän puolella.

Yellowstonessa joen rantapenkalla oli juuri syntynyt uusi biisoni-vasikka, 'jälkeiset' roikkuvat vielä emän peräpäässä. Tälläkin paikalla tien varressa oli puiston 'ranger' huolehtimassa siitä, etteivät turistit mene liian lähelle

Biisoneita näkee alueella satoja...

Yksinään vaeltelevat 'sonnit' liikkuvat teiden varsilla, parkkipaikoilla, ym. - oikaisevat ja näyttävät kulkevan juuri siitä kohtaa, mistä milloinkin huvittaa...

Tällä kertaa jälleen Annual-passilla sisään ja ajelemaan Yellowstonen luontoon. Ensimmäinen “ihme”, jota piti pysähtyä kuvaamaan, oli tien ylittävä kojootti. Onneksi olimme liikkeellä viikolla ja kevätaikaan, sillä suurin osa niistä yli 2 miljoonasta vuosittaisesta puistossa kävijästä vierailee alueella hiukan kesäisemmillä keleillä. Tiet puistossa kulkevat “nähtävyydeltä” toiselle ja usein esim. jokivartta seuraten. Kauniita paikkoja joille pysähtyä, katsella luontoa, syödä eväitä, käydä WC:ssä, levätä, on tien varressa jatkuvasti.

Hassu yhdistelmä on nähdä joki ja rinteessä poriseva kuuma geysiiri...

...tai vielä jäässä olevan järven rannassa pulputtavia kuumia geysiireja...

Nähtävää puistossa todella riittää. Kun tien vieressä tai tiellä kulkee eläimiä, tarkoittaa se sitä, että liikenne pysähtyy ja kaikilla on kamerat käsillä Kaikkialla on myös varoituksia siitä, missä on turvallista kulkea ja missä ei. Puiston kymmenet “rangerit” yrittävät parhaansa mukaan valvoa ja ohjata välillä tolkuttomasti poukkoilevia turisteja, jotka esim. eivät ymmärrä varoa riittävästi joka puolella vaeltavia biisoneita.

Kiva oli bongata myös tämä kansallislintu jokimaisemassa. Valkopäämerikotkalla oli kumppaninsa kanssa pesäpuuhat aluillaan..

Biisonit ovat kyllä koko puiston suola. Ne ovat niin rumia että ovat jo lähellä kauneutta. Elli ei suostunut monesti nousemaan autosta pois ollenkaan, kun buffalot käyskentelivät lähistöllä. Sitä paitsi Elli ei olisi suuresta rahastakaan suostunut liikkumaan missään patikointiin tarkoitetuilla alueillakaan, sillä siellähän on karhuja!

Maisemallisesti Yellowstonessa on myös paljon nähtävää

Käsitystä alueen laajuudesta saa esim. siitä, että ajoimme puiston alueella 2 pv:n aikana 260 mailia eli 420 km. Yritimme nähdä siis kaiken mahdollisen, ajamatta kuitenkaan yhtään ylimääräistä. Kaksi päivää on vain vielä hieman lyhyt aika tähän puistoon. Esim. Yellowstonen caldera – eli ns. supertulivuoren kraateri on laajudeltaan noin 50 x 80 km ja se on purkautunut viimeksi noin 13 000 vuotta sitten. Alue on edelleen vulkaanisesti hyvin aktiivisen oloinen ja kaikkialla alueella näkee geysireja eli kuumia lähteitä. (yht. n. 300 kpl).

Old Faithful purkautuu nimensä mukaisesti uskollisen säännöllisesti ja näyttävästi

tupruttavia geysiirejä siellä täällä ja 'polkuja - siltoja', jotka halkovat maisemaa...

jotkut geysiireista ovat kasvattaneet kuona-aineista itselleen näyttävän ulkomuodon

Vaikea oli uskoa todeksi näkemäänsä, kun kävelimme kuumien lähteiden ympärillä. Lähteet olivat erivärisiä ja -kokoisia, pulppusivat, sihisivät tai olivat hiljaa.  Geysireistä tulee mädän kananmunan hajua, mikä taitaa olla rikin aiheuttamaa. Alueilla kuljettiin rakennettuja käytäviä pitkin, eikä kyllä tehnyt mielikään pistää tossujaan höyryävään maahan.

jännä tunne, kun ajattelee kävelevänsä uinuvan tulivuoren kraaterissa...

upeita värejä rikki- ja bakteerikasvuston ansiosta geysiirienympäristössä...

Arvatkaapa, näimmekö karhun? Kyllä ja vieläpä mustan sellaisen. Oli niin söpö nalle, kun haisteli metsän reunassa maata ja nousi välillä kahdelle jalalle haistelemaan puunoksaakin. Elli tietty istua nökötti autossa, kun Jouni ja muut kieltoja noudattamattomat seisoivat tiellä ja valokuvasivat matkailijoista mitään piittaamatonta otsoa.

...toisena päivänä sitten viimein nähtiin metsän reunassa mustakarhu...

...oikea nallekarhu....

No lisäksi tietysti ihasteltiin lukuisia peuroja, hirviä, lintuja, maaoravia, murmeleita ja puiston siisteyttä. Joissakin osissa puistoa oli kesäistä, kun taas osassa puistoa oli vielä lähes täysi talvi. Majoitusvaihtoehtoja ja ruokapaikkoja on sekä puistossa että varsinkin länsi-portin ulkopuolella. Me kunnon sissit majoituimme tietty omaan tila-autoomme YS-kaupungissa, sillä emme uskaltaneet jäädä vuoristoon yöksi, koska oli luvattu lumisateita.

Yellowstonesta ajoimme yhtä soittoa iltamyöhäiseen itää kohti. Ylitimme riivatun korkean vuoriston pimeän aikaan ja välillä pelkäsimme, että tie olisi jo jäässä. Tai siis Elli hoiti taas tuon pelkäämisen, Jouni keskittyi ajamiseen. Myöhään ja todella väsyneinä parkkeerasimme automme pienessä Buffalo-nimisessä kaupungissa rekkojen viereen ja aloimme nähdä unia puumista, susista ja maakarhuista, joita emme YS:ssa nähneet.

Susibongareita näkyi siellä täällä - nämä odottivat saavansa kuvata sutta vastarannalta...omaa Swarowskin-putkea tuli täällä todella ikävä...