Las Vegasista meidän oli ajatus jatkaa San Franciscoon, mutta muutimme suunnitelmaamme viime hetkellä. Laskimme nimittäin tulevia ajokilometrejä ja pohdimme, että ei ehkä sittenkään jakseta lähteä ajamaan länsirannikolle. Ajoa olisi tullut helposti 2,5-3 tuhatta km enemmän ( = “selkä parka”). Niinpä käänsimme nokan kohti Zionin luonnonpuistoa, joka sijaitsee jkv Las Vegasista pohjoiseen valtatie 15 läheisyydessä. Saavuimme sinne perjantai-iltapäivällä yli 35 asteen lämpötilassa ja saimme kuulla, että eteläportin molemmat leirintäalueet ovat täynnä. Infon nainen kuitenkin mainitsi, että n. 7 mailin päässä St Georgen suuntaan on ilmainen leirintäalue…siis sinne 
Päivät olivat lämpöisiä ja ensimmäinen yökin, mutta toisena yönä jo selkeän viileää. Sunnuntaiksi alueelle lupailtiin jopa lumisateen vaaraa, joten säätilat todella vaihtelevat.
Niinpä ajoimme leirintäalueelle, mikä ei oikeastaan ole muuta kuin villi/vapaa leiriytymisalue aivan Virgin-joen äärellä. Ei mitään palveluja – ei edes vessoja, mutta runsaasti leiriytyjiä (noin 100 hlöä ensimmäisenä yönä). Siellä yövyimme kaksi yötä teltassa. Oli oikein mukavaa! Telttailuahan olemme vuosien mittaan harrastaneet viikkotolkulla kesäisin Euroopassa, joten touhu on meille tuttua.
Zionin alue on hyvin hoidettua ja alkumatkasta...
...polut ovat leveitä ja helppokulkuisia...alas tosin alkaa olla jo matkaa...
Alhaalta kiemurteleva polku soi välillä muutamia varjopaikkoja...
Zionissa ihmisiä kuljetetaan ilmaisilla shuttle-busseilla luonnonpuistoalueella – omilla autoilla alueelle ei pääse. Heti aamulla lähdimme vaeltamaan Angels landing -reitille. Se oli 8,7 km pitkä reitti ylös vuorelle. Ensimmäiset kilometrit olivat hyvin rakennettua polkua. Viimeiset kilometrit olivat todella haasteellisia. Kuljettiin aivan jyrkänteiden reunoilla, eikä polku ollut muuta kuin jalansija toisensa perään. Välillä oli ketjuja, joista pitää kiinni, välillä mentiin omaan tasapainoon luottaen ja alas oli matkaa. Yksikin harha-askel ja alas olisi päässyt varsin pikaisesti.
...matkalla oik. näkyvälle huipulle kiemurteli polku...
...joka hiljalleen alkoi muuttua todella haasteelliseksi...
...Elli vaihtoi kesämekon päälle, sillä hiki alkoi todella pukata pintaan...
..ja kompasteluun ei sitten ollut varaa yhtään...
reitti edessä näkyvälle huipulle kulki kapeikosta, jossa rotko oli hyvin lähellä molemmin puolin...
...vastaan tulevien ihmisten ohittaminen aiheutti välillä haasteellisia tilanteita kapealla polulla...
Elli ylitti kyllä itsensä nousemalla aivan huipulle saakka, sillä mahdollisuus olisi ollut jäädä hiukan aiemmalle tasanteelle ihastelemaa maisemia. Mutta koska Elli kulki edellä, niin Jounin oli pakko uskaltaa ja seurata perässä huipulle Huipulta olikin sitten huikeat näkymät! Lämpöä oli n. 25 astetta ja tuuli melkoisesti. Todella hullun hauska reissu!!! Monilla ihmisillä näytti olevan aivan liian vähän juotavaa ja syötävää tuolle reitille mukanaan. Teki jopa mieli sanoa joillekin, että älä lähde pelkän puolen litran vesipullon kanssa 4-5 tunnin reissulle vuoristoon kiipeilemään.
Tauko huipulla ja eväiden syönti huikeissa maisemissa olikin sitten huipennus...
alhaalla siinteli tie, joki, ja bussin kolmion mallinen parkkipaikka, jolle tuo vaalea (bussi) piste kuvan oik. reunassa on juuri saapumassa
ylhäällä ihailtiin myös kukkivia kaktuksia
...ja sitten samaa reittiä alas
Zion on todella hieno tutustumiskohde, mitä voimme suositella hyvillä mielin. Alueella on mahdollisuus myös meloa tai harrastaa vaativampaa kallioseinillä kiipeilyä. Ja alueelta löytyy myös lukuisia kauniita ja fyysisesti ei kovinkaan vaativia reittejä. Annual passi kävi sinnekin, eikä mitään henkilötodistusta vaadittu portilla – myymme siis mielellämme vuosipassimme alennettuun hintaan heti reisumme jälkeen jollekin Amerikan matkaajalle. Passi on voimassa vuoden 2011 toukokuuhun saakka ja käy kaikkiin national parkeihin. Ilman passia hinnat national park-alueille ovat olleet 25 dollaria/hlö.
Nyt olemme sitten ajelleet pohjoiseen päin ja matkaa Salt Lake City:n on hiukan alle sata mailia. Pysähdyimme yöksi motelliin, sillä yön aikana luvassa on mahdollisesti lumisadetta.
tyypillinen 'tienvarsimotelli'
ellijouni
eila.vuola sanoi,
24.05.2010 klo 21.29
Voi ihmeitä täynnä on ollut taas kerran teidän matkantekonne, varsinkin nuo vuorikiipeilykuvat näyttivät tosi pelottavilta. Minulla on ollut jo ihan riittävän korkealla kun olen kiivennyt meidän pisimpien tikkaiden yläpäähän maalisudin ja purkin kera en ole juurikaan viitsinyt alas katsoa ettei alkaisi huimata, mutta kaikki on suhteellista ja kyllä siihen pikkuhiljaa tottuu. Olkaa nyt kuitenkin varovaisia kun olette tähänkin saakka niin hienosti pärjänneet siellä suuressa maailmassa. Täällä oli jo viikonverran kesää mutta meni taas ohi nyt on kylmää ja sateista mutta kyllä sitten kun tulette takas on ihana kesänlämpö. Elämyksellistä jatkomatkaa teille toivottavat eila ja hannu
elli sanoi,
25.05.2010 klo 4.19
Hei Eila ja Hannu!
Vielä olette matkalla mukana, vaikka jo arvelimme, että kaikki ovat niin ahkerasti kevätpuuhissaan, ettei kukaan enää jaksa matkustella maailmalla.
Tuo vuorenvalloitus oli kyllä varmasti yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista. En voinut katsoa ketään toista, sillä huusin aina ääneen kun näin jonkun horjahtavan vähääkään. Joillakin harvoilla vanhemmilla oli lapsia mukanaan – heihin en vilkaissutkaan.
Näytin varmaan hyvin ammattilaiskiipeilijältä hellemekossani ja lierihatussani, jalassani 12 dollarin vitivalkoiset lenkkarit. Useimmilla sentään oli maastokengät, shortsit ja lippikset. Mutta välineurheilu ei koskaan ole ollut vahva lajini…
Zionissa oli suruliputus ja kun kysyimme syytä siihen, saimme kuulla, että joku oli täällä Utahissa tippunut vuorelta ja menehtynyt.
Nyt odotellaan kelin parantumista, jotta päästään tutustumaan maailman vanhimpaan luonnonpuistoon. Odottelukin on kyllä mukavaa; maataan motellissa, luetaan ja kirjoitellaan, katsotaan tv:tä. Päivän ruokailut ovat vaatimattomat, vaan eipä ole kulutuskaan suuren suurta.
Aurinkoista toukokuun loppua toivotellen
Elli ja Jouni (lähti juuri kävelemään läheiselle hautausmaalle)
tapsa sanoi,
27.05.2010 klo 15.19
Kyllä on mahtavat maisemat ja varmasti hurjaa kiipeillä siellä. Taitaisi meikäpojalta jäädä nuo jyrkänteet väliin…en edes mökin katon reunalle uskaltautunut (korkeus n 3m).
Laittakaa vaan noita upeita kuvia, on ne vaan niin upeita katsella.
Yellostonessa maisemat on varmaan huikeita ja siellähän voi tulla karhut , puumat ym villieläimet vastaan.
Hauskaa matkaa taas toivottaa Tapsa
ellijouni sanoi,
27.05.2010 klo 18.25
Moi!
Mutta kokemuksena tosi hieno!
Jostakin syystä tuolla kertaa tuli kiipeiltyä hiukan enemmän. Ehkä se oli niin, kun reitti muuttui vaivihkaa koko ajan vaativammaksi, niin kiipeily sujui loppuun asti. Ja keskittyä piti välillä vain siihen, mihin milloinkin jalkansa ja kätensä asettaa…niin ei edes ehtinyt vilkuilla alas.
Yellowstonen jälkeen käännymme itään.
Toivottelemme mukavia mökkeily ilmoja!!!
Elli & Jouni